Leski
Leski on avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa ollut henkilö, jonka puoliso on kuollut liiton voimassa ollessa. Leski on myös siviilisääty.[1]
Yleisyys ja sukupuolijakaima muokkaa
Suurin osa leskistä on naisia. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli vuonna 2018 noin 11,7 miljoonaa naispuolista ja 3,4 miljoonaa miespuolista leskeä. Yli 65-vuotiasta naisista leskiä oli 34 prosenttia ja miehistä 12 prosenttia, ja yli 85-vuotiaista naisista 73 prosenttia ja miehistä 34 prosenttia.[2]
Psykologiset vaikutukset muokkaa
Leskeksi jääminen sekoittaa henkilön minäkäsityksen, jonka hän oli rakentanut ihmissuhteensa kautta. Leskeys vaikuttaa tunteidenhallintakykyyn sekä oman identiteetin ja roolin ymmärtämiseen.[2]
Merkittävää psykologista stressiä leskeytyneelle ihmiselle aiheuttavat edesmenneen puolison sureminen sekä identiteetin muutos. Suruajan ensimmäiseen vaiheeseen kuuluu epätodellisuuden tuntu, turtumus, sekaannus ja epäusko. Turtumuksen tunne piilottaa henkisen kivun, saattaa auttaa puolison hautajaisten suunnittelun läpi käymisessä, ja sallii kuoleman todellisuuden selvitä vähä kerrallaan. Suruaikana leski usein odottaa puolisonsa saapumista ja tuntee itsensä hylätyksi, kun sitä ei tapahdukaan. Suruajan toisessa vaiheessa leski tuntee vihaa, katkeruutta ja eristyneisyyttä. Hän haluaa puhua puolisonsa kuoleman olosuhteista, vaikka hänen ystävänsä ja sukulaisensa eivät aina tiedäkään, miten siihen pitäisi suhtautua. Joskus leski haluaa jakaa kokemuksiaan muiden leskien kanssa. Samalla leski ymmärtää, että hän ei voi jatkaa elämäänsä entiseen tapaan, mikä voi johtaa elämän merkityskriisiin. Surun kolmannessa vaiheessa lesken kipu alkaa hälvetä, ja hän alkaa tuntea toiveikkuutta tulevaisuuttaan kohtaan. Hän jatkaa elämäänsä, vaikka menneisyys ja menetys kulkevatkin aina hänen mukanaan. Leski löytää elämälleen uuden suunnan ja itselleen uuden identiteetin. Jotkut lesket kuvailevat uutta minäänsä aiempaa itsenäisemmäksi ja itsevarmemmaksi.[2]
Käytännön seuraukset muokkaa
Vanhana leskeksi jäänyt nainen selviytyy menetyksestään yleensä paremmin kuin nuorena leskeksi jäänyt. Leskeys voi olla kova isku etenkin sellaiselle naiselle, jolla on huollettavia lapsia, ja joka siis jää yksinhuoltajaksi. Nuorena leskeksi jäänyt nainen voi joutua palaamaan töihin. Puolison henkivakuutus helpottaa joidenkin leskien elämää, mutta moni joutuu muuttamaan pienempään kotiin, koska entiseen ei ole enää varaa. Sukulaiset auttavat usein leskiä lastenhoidossa. Vanhana leskeksi jäänyt voi köyhtyä, koska hänellä ei ole enää työmahdollisuuksia. Vanhojen miesten vähäisyys tekee uudelleen avioitumisen vaikeaksi vanhoille leskinaisille.[2]
Leskeytyminen muuttaa ihmissuhteita. Leski yleensä vieraantuu entisistä ystäväpariskunnistaan, joiden kanssa hän seurusteli puolisonsa kanssa. Jotkut naiset lopettavat ystävyyssuhteensa leskinaiseen pelätessään tämän alkavan havitella heidän omia aviomiehiään. Jotkut sukulaiset eivät halua loputtomasti kuulla lesken tarinoita edesmenneestä puolisostaan ja siksi vieraantuvat tästä.[2]
Jotkut lesket jatkavat vihkisormuksensa käyttämistä, mutta toiset jättävät sen pois. Sormuksen käyttämisessä on kyse sekä lesken omasta identiteetistä että muiden ihmisten odotuksista, jotka voivat olla ristiriitaisia.[2]
Lesken taloudellinen turva Suomessa muokkaa
Leskellä on avio-oikeus puolison omaisuuteen, ellei sitä ole avioehtosopimuksella poistettu.[3] Vanhemmassa lainsäädännössä avio-oikeuden nimitys oli naimaosa. Leskellä on oikeuksia jäämistöoikeuden perintökaaressa. Leskelle maksetaan leskeneläkettä tietyissä tilanteissa.
Eri maiden perinteitä muokkaa
Vielä 1800-luvulla oli yleistä Kiinassa ja Intiassa, että leski murhataan (tai leski tekee itsemurhan) pian miehensä kuoleman jälkeen.[4]
Nigeriassa lukuisten yhteisöjen leskiriitteihin kuuluu se, että leski juo veden jolla kyseisen naisen kuolleen miehen ruumis on pesty. Uskomus on sellainen, että leski menehtyy pesuveden juomiseen, jos hän on tehnyt jotain miehen kuolemista edesauttavaa.[5]
Lähteet muokkaa
- ↑ Valtioneuvoston asetus väestötietojärjestelmästä (128/2010) 5 §.
- ↑ a b c d e f Haase, Teresa J. (toim. Ponzetti, James J. Jr.): ”Widowhood”, Macmillan Encyclopedia of Families, Marriages, and Intimate Relationships. Gale, 2019. ISBN 978-0-02-866461-3.
- ↑ Avioliittolaki (234/1929) (Arkistoitu – Internet Archive) 35 §.
- ↑ https://www.psychologytoday.com/us/blog/out-the-darkness/201208/why-men-oppress-women
- ↑ https://www.refworld.org/docid/3ae6ad702c.html
