Kolmas ristiretki

Kolmas ristiretki oli ristiretki, joka aloitettiin vuonna 1189 tarkoituksena vapauttaa Pyhä maa Saladinilta, joka oli valloittanut Jerusalemin 1187.

Kolmas ristiretki
Osa ristiretkiä
Akkon piiritys oli ensimmäinen kolmannen ristiretken kolmesta päätaistelusta
Päivämäärä: 1189–1192 Paikka: Lähi-itä (Anatolia, Levantti, Israel) Lopputulos: Ramlan sopimus Aseettomille pyhiinvaeltajille lupa vierailla Jerusalemissa, joka pysyi muslimien hallinnossa.
Osapuolet
Ristiretkeläiset Jerusalemin kuningaskunta Englannin kuningaskunta Ranskan kuningaskunta Blois Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta Swabia Itävalta Montferrat Temppeliherrain ritarikunta Saksalainen ritarikunta Johanniittain ritarikunta Bysantin valtakunta Sisilian kuningaskunta	Muslimit Aijubidit Mujahideen Zengids Rûmin sulttaanikunta
Komentajat
Guy de Lusignan Henrik II Balian Rikhard I Leijonamieli Filip II Theobald V Frederick I Fredrick VI Leopold V Konrad	Muslimit Saladin Izz ad-Din Mas'ud I Kilij Arslan II Muut Isaak II Angelos Isaak Komnenos Tancred
Vahvuudet
Englanti: 8 000 miestä Ranska: 2 000 miestä Saksa: 15 000 miestä
Kolmas ristiretki Akko – Arsuf – Jaffa

Ristiretket
Ristiretket Pyhälle Maalle
Ensimmäinen ristiretki (1095–1099)
Toinen ristiretki (1147–1149)
Kolmas ristiretki (1187–1192)
Neljäs ristiretki (1202–1204)
Viides ristiretki (1217–1221)
Kuudes ristiretki (1228–1229)
Seitsemäs ristiretki (1248–1254)
Kahdeksas ristiretki (1270)
Yhdeksäs ristiretki (1271)
Pohjoiset ristiretket
Ristiretket vendejä vastaan (1100-luku)
Ristiretket Baltiaan (1200-luku)
Ristiretket Suomeen (1100- ja 1200-luku)
Muut ristiretket
Albigenssiristiretki (1209–1229)
Lasten ristiretki (1212)

Saladin nousi Egyptin hallitsijaksi 1169 ja otti päämääräkseen ajaa kristityt Palestiinasta. Saavutettuaan Egyptin ja Syyrian hallinnan hän oli ympäröinyt ristiretkeläisten valloitukset. 4. heinäkuuta 1187 hän voitti taistelun Hattinissa ja 2. lokakuuta Jerusalem antautui. Kristityt hallitsivat edelleen Antiokiaa, Tripolia, Tyrosta ja Marqabia (Margat).

Paavi Gregorius VIII toivoi Englannin ja Ranskan kuninkailta apua. Henrik II ja Filip II August lopettivatkin keskinäisen sotansa. Sota puhkesi kuitenkin pian uudelleen, ja Henrik II:n pojat aloittivat kapinan Henrikiä vastaan äitinsä ja Henrikin vihollisten yllytyksestä 1173. Vuodeksi 1188 kerättiin Englannissa ja osassa Ranskaa ”Saladinin vero”, joka oli suurin Englannissa koskaan kerätty vero, retken rahoitusta varten. Henrik kuitenkin ehti käyttää siitä osan sotiinsa. Henrik kuoli katkerana miehenä 1189 ja hänen poikansa Rikhard I ”Leijonamieli” seurasi häntä. Rikhard oli innokas ristiretkeläinen ja vietti vain viisi kuukautta kymmenvuotisesta valtakaudestaan Englannissa.

Keisari Fredrik Barbarossa vastasi myös paavin kutsuun, ja oli ensimmäisenä lähtövalmis 1189. Bysantin keisari Isaak II Angelos oli tehnyt salaisen sopimuksen Saladinin kanssa ja vastusti retkeä. Fredrik ylitti nopeasti Bysantin maat, ja valtasi seldžukkien pääkaupungin Iconiumin 18. toukokuuta 1189. Keisari kuitenkin hukkui retkellä Salefjokeen 10. kesäkuuta 1190. Hänen Saladinia suurempi armeijansa alkoi pian hajota ja mukaan jääneet lyötiin pian taistelussa heidän ehdittyään Syyriaan.

Rikhard ja Filip matkustivat meritse ja saapuivat Pyhälle maalle 1191. Rikhard pysähtyi matkalla Kyprokselle, missä hän loukkaantui siitä, kuinka hallitsija Isaak Komnenos kohteli häntä. Hän valloitti koko saaren toukokuuhun mennessä ja myi sen nimelliselle Jerusalemin kuninkaalle, Guy de Lusignanille.

Tällä välin Filip oli saapunut Tyyrokseen ja liittoutui Monferraton Konradin kanssa, joka myös vaati Jerusalemin kuninkaan asemaa. He piirittivät Akkon (Saint Jean d'Acre) huhtikuussa 1191 Fredrikin armeijan jäänteiden kanssa. Rikhard liittyi kesäkuussa heihin ja otti komennon. Saladinin armeija yritti murtaa saarron, mutta hänet torjuttiin ja kaupunki vallattiin 12. kesäkuuta. Komentajat ajautuivat valtataisteluun saksalaisten komentajan, Itävallan herttua Leopold V:n, vaadittua samaa tunnustusta kuin kuninkaat Rikhard ja Filip, mutta Rikhard repi Leopoldin lipun vallatun kaupungin yltä. Myös Filip luopui ristiretkestä elokuussa.

Rikhard ja Saladin kaksintaistelussa. Englantilainen näkemys n. vuodelta 1340.

22. elokuuta Rikhard teloitutti 3 000 Akkon muslimivankia, oltuaan sitä mieltä, ettei Saladin kunnioittanut Akkon antautumisehtoja. Seuraavaksi Rikhard päätti vallata Jaffan, joka tarvittiin hyökkäykseen Jerusalemiin. Marssilla Saladin hyökkäsi, mutta Rikhard voitti selvästi.

Tammikuussa 1192 Rikhard oli valmis hyökkäykseen Jerusalemiin, mutta Saladin vahvisti armeijaansa ja linnoitti kaupungin. Rikhard saavutti kahdesti näköetäisyyden kaupunkiin, mutta Saladinin joukot löivät hänet takaisin. Seuraavaksi Saladin yritti valloittaa takaisin Jaffan, mutta Rikhardin pienempi armeija voitti hänet 31. heinäkuuta.

2. syyskuuta 1192 Rikhard ja Saladin sopivat kolmen vuoden aselevosta, jossa Jerusalem jäisi muslimivaltaan, mutta aseettomat pyhiinvaeltajat saisivat vierailla kaupungissa. Rikhard palasi Englantiin syyskuun lopussa, Leopold V sai hänet kuitenkin vangiksi matkalla ja vaati korkeat, 150 000 markan lunnaat ja alistumista keisarin vasalliksi.

Pyhällä maalle jääneet saksalaiset muodostivat Saksalaisen ritarikunnan perustan. Ristiretken epäonnistuminen johti seuraavaan retkeen kuusi vuotta myöhemmin. Kolmannen ristiretken merkitsivät muistiin Ambrose teoksessaan L'Estoire de la guerre sainte ja Giraldus Cambrensis teoksissaan Itinerarium Cambriae ja Descriptio Cambriae.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kolmas ristiretki Wikimedia Commonsissa