Knut Håkanson
Knut Håkanson (4. marraskuuta 1887 Kinna – 13. joulukuuta 1929 Göteborg) oli ruotsalainen säveltäjä, kapellimestari ja musiikkikriitikko.[1]
Elämä ja ura muokkaa
Håkanson varttui Tukholmassa ja kiinnostui jo lapsena kansanmusiikista. Hän omaksui pianon lisäksi instrumenteikseen avainviulun ja alttoviulun. Hän teki varhaisesta saakka paljon transkriptioita ruotsalaisesta kansanmusiikista. Valmistuttuaan toisen asteen oppilaitoksesta Östermalmissa vuonna 1906 Håkanson suoritti filosofian ja kielten opinnot Uppsalan yliopistossa. Samanaikaisesti hän opiskeli harmoniaa Aron Bergensonin, sävellystä Johan Lindegrenin ja pianonsoittoa Knut Bäckin johdolla. Myöhemmin hän sai sävellysopetusta myös Johan Lindegreniltä. Håkanson asui vuosien ajan Rydboholmissa. Hän oli kehittämässä muusikkona ja kapellimestarina musiikkipiirejä Boråsiin. Lisäksi Håkanson työskenteli musiikin teorian opettajana. Vuodesta 1928 hän työskenteli musiikkikriitikkona Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningissä. Hän oli jo tätä ennen työskennellyt musiikkikriitikkona Helsingborgs-Postenissa.[1]
Säveltäjänä Håkanson teki läpimurtonsa vuonna 1923 neliosaisella teoksellaan Svensk svit (op. 18), jonka hän sävelsi kontrapunktaalisessa tyylissä viululle, alttoviululle ja sellolle. Sen tulkitsi Sven Kjellströmin jousikvartetti (Kjellströmkvartetten) jousitriona. Teosta esitettiin paitsi lukuisissa Ruotsin kaupungeissa, myös ympäri Eurooppaa ja Australiassa. Håkanson kärsi huomattavasti 1920-luvun talouskriisistä. Lisäksi hänen vaimonsa Omon jätti hänet säveltäjä Ture Rangströmin hyväksi ja hän sairastui vaikeaan munuaissairauteen. Håkanson kuitenkin jatkoi säveltämistä joulukuuhun 1929 saakka ja kuoli tuon kuukauden 13. päivänä. Hänet haudattiin Kinnaan, jossa hän oli syntynyt.[1]
Musiikki ja kirjoitukset muokkaa
Håkanson on perinteisesti katsottu kansallisromantikoksi, mutta hänen tyylinsä on myös katsottu ilmentävän uusasiallisuuden tyyliä musiikissa. Håkanson oli säveltäjänä modernismin vastainen ja tavoitteli kansalliseen luonteeseen sopivaa musiikkia. Hän olikin kiinnostunut kansanmusiikista. Hänen tuotantonsa joukossa on lukuisia orkesteriteoksia, kaksi jousikvartettoa, viulusonaatti, pianosävellyksiä, yksinlauluja ja kuoroteoksia (kuten Brusala ja Skåne, op. 33).[1]
Håkansonin suosimia tulkitsijoita hänen omille teoksilleen olivat Sven Kjellströmin jousikvartetti ja laulaja Kirsten Flagstad. Hänen musiikkinsa esityksiä johtaneisiin kapellimestareihin kuuluivat Wilhelm Stenhammar, Armas Järnefelt ja Issay Dobrowen.[1]
Alttoviulisti Bengt Andersson kokosi pitkään arkistoissa olleet Håkanssonin musiikkiarvostelut teokseen Tonsättare Knut Håkanson som musikrecensent i Göteborg.[1]