Knut Bäck

ruotsalainen säveltäjä ja pianisti

Knut Bäck (22. huhtikuuta 1868 Tukholma27. lokakuuta 1953 Göteborg) oli ruotsalainen säveltäjä, pianisti, pianopedagogi ja musiikkikriitikko.[1]

Bäck opiskeli Beskowska skolanissa vuosina 1876–1886. Vuoteen 1891 saakka hän sai pianonsoiton opetusta Richard Anderssonilta. Lisäksi hän opiskeli vuosina 1886–1888 harmoniaa ja sävellystä Emil Sjögrenin johdolla, 1888–1890 kontrapunktia Johan Lindegrenin johdolla ja 1890–1891 orkestraatiota Andreas Hallénin johdolla. Vuonna 1892 Bäck matkusti Knut Anderssonin ja Wilhelm Stenhammarin kanssa Berliiniin opiskelemaan Heinrich Barthin johdolla. Tämän lisäksi Bäck sai Berliinissä sävellysopetusta Max Bruchilta vuoteen 1894 saakka. Palattuaan Berliinistä hän aloitti pianonsoiton ja musiikin teorian opettamisen Richard Anderssonin musiikkikoulussa. Hän oli jo aiemmin opettanut siellä harmoniaa. Bäck piti myös yksityistunteja pianonsoitossa ja musiikin teoriassa.[1]

Bäck muutti vuonna 1896 Göteborgiin. Hän meni vuonna 1897 naimisiin pianopedagogi Dagmar Charlotta Augusta Malmin kanssa. Bäck perusti Göteborgiin oman musiikkikoulunsa. Siellä saivat opetusta muiden muassa Elisif Lundén-Bergfelt, Wollmar Sandell, Knut Håkanson, Åke Hermanson, Herbert Stéen-Östling, Margo Sandström ja Sten Frykberg. Pianistina Bäck keskittyi varsinkin kamarimusiikkiin. Hän soitti pianotrioissa sekä viulistien ja laulajien säestäjänä. Vuonna 1908 hän esitti Stenhammarin johtaman Göteborgin sinfoniaorkesterin solistina Ludwig van Beethovenin Kuorofantasian (op. 80). Bäck toimi musiikkikriitikkona Göteborgs Handels- och Sjöfartstidningissä ja Göteborgs-Postenissa. Hänet valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1912.[1]

Bäck teki suurimman osan julkaistuista sävellyksistään ennen 1910-lukua. Viimeisinä kymmenenä elinvuotenaan hän revisoi aiempia sävellyksiään ja laati kaksi uutta teosta kuorolle ja orkesterille. Bäckin tuotantoon vaikuttivat saksalainen romanttinen tyyli ja ruotsalainen kansanmusiikki. Hänen varhaisin tiedossa oleva sävellyksensä on Teema ja muunnelmia pianolle (op. 2), jonka hän esitti vuonna 1891. Bäckin muuta pianotuotantoa edustaa kokoelma Lyriska melodier och studier (op. 7). Tor Aulinin kvartetti ja Emil Sundqvist esittivät Bäckin jousikvinteton (g-molli, 1896–1897), joka on kuitenkin kadonnut. Bäckin menestyneimmäksi teokseksi on nimetty balladi Tomten baritonille ja orkesterille. Sen sanoituksena on käytetty Viktor Rydbergin runoa. Teos julkaistiin pianolle ja laulajalle laadittuina nuotteina vuonna 1901. Orkesteriversio esitettiin vuonna 1903 John Forsellin laulaessa solistina ja Tor Aulinin johtaessa. Bäck teki teoksesta revisoidun version, joka kantaesitettiin radiolähetyksessä vuonna 1951.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Knut Bäck (1868−1953) Swedish Musical Heritage, viitattu 17.2.2024 (englanniksi)