Kilometripylväs
Kilometripylväät ovat tien varteen pystytettyjä, tavallisimmin kivisiä pylväitä tai patsaita, joihin on merkitty kilometreinä mitattu etäisyys johonkin kaupunkiin, muuhun asutuskeskukseen tai tienristeykseen. Sellaisia on monissa maissa pystytetty teiden varsille kilometrin välein sen jälkeen, kun metrijärjestelmä tuli käyttöön.
Aikaisemmin, esimerkiksi Yhdysvalloissa vielä nykyäänkin, on vastaavanlaisia pylväitä ollut teiden varressa jonkin muun mittayksikön, esimerkiksi virstan tai mailin välein, jolloin niitä on sen mukaisesti sanottu esimerkiksi virstanpylväiksi. Sanaa virstanpylväs käytetään edelleen kuvaannollisesti tarkoittamaan jossakin asiassa saavutettua välitavoitetta tai käännekohtaa.
Vanhimmat tunnetut tien varrelle määrävälein pystytetyt pylväät olivat Rooman valtakunnan aikaisten pääteiden varsilla. Ensimmäiseksi sellaiset pystytettiin Via Appian varrelle, myöhemmin lukuisille muillekin teille. Useinkaan niihin ei ollut merkitty paikannimiä eikä etäisyyksiä mihinkään kohteeseen, ainoastaan tien rakennusaikaisen keisarin nimi.[1]
Kilometripylväät Suomessa muokkaa
Suomen tieverkko mitattiin ensimmäisen kerran 1500-luvulla Kustaa Vaasan määräyksestä. Mittayksikkönä käytettiin vanhaa suomalaista peninkulmaa. Mittaus oli kuitenkin varsin epätarkka, koska peninkulman pituus vaihteli eri seuduilla.[2]
Kun Ruotsiin ja siihen kuuluneeseen Suomeen 1600-luvulla perustettiin kestikievarilaitos, päätettiin tiet mitata uudestaan. Vuonna 1649 määrättiin, että teille oli 1/4 peninkulman välein pystytettävä kivet tai puiset merkit (peninkulmapylväs = milstolpe), joihin oli merkitty Ruotsin kruunu, kuninkaan nimi ja peninkulmamäärä.[2]
1820-luvulla Suomen teitä marssineet Venäjän sotilaat esittivät, että teiden varsien pylväisiin ei Suomessa enää merkittäisi etäisyyksiä peninkulmina (10 688 metriä) vaan virstoina, joka on vanha venäläinen pituusmittayksikkö (1 066,8 metriä). Kun suomalaiset eivät halunneet luopua vanhasta mittajärjestelmästään, synnytettiin vuonna 1827 kompromissina uusi pituusmittayksikkö Suomen virsta, jonka pituus on 1/10 Ruotsin peninkulmasta eli 1 068,8 metriä. Suomen virsta oli näin 2 metriä pidempi kuin Venäjän virsta. Teiden mittauksessa vajaan kahden promillen erolla ei ollut merkitystä.[3]
Vuonna 1827 keisari Nikolai I määräsi Suomen tiet mitattaviksi uudestaan. Vaikka tiestön ylläpitovastuu kuului maanomistajille, teiden varsille pystytettiin valtion kustannuksella virstan välein patsaat, joissa etäisyys oli mitattu Pietarista, Helsingistä ja läänin pääkaupungista. Neljännen kerran koko tiestö mitattiin Aleksanteri III:n vuonna 1888 antaman määräyksen mukaisesti, kun Suomessa siirryttiin metrijärjestelmään.[2]
Vuoden 1918 tielain nojalla Suomen tieverkko siirtyi Tie- ja vesirakennusten ylihallituksen (TVH) ylläpidettäväksi valtion kustannuksella. TVH mittasi Suomen tiet viidennen kerran 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa. Tällöin käyttöön tuli kolmenlaiset kilometripylväät. Pääteiden varsille asetettiin kiviset, litteät ja ylöspäin kapenevat pylväät, joissa oli allekkain lukemat kummassakin suunnassa olevaan kaupunkiin tai muuhun kohteeseen. Muille vilkkaille teille pylväät asetettiin tiehen nähden noin 45 asteen kulmaan, jolloin kummallekin puolelle merkittiin etäisyys sillä puolella olevalle paikkakunnalle. Täten edessä seuraavaan kohteeseen saattoi lukea vain vilkaisemalla taakseen. Sivuteille pystytettiin puiset tolpat, joihin kilometrimäärät merkittiin laatoilla.[2] Vuonna 1938 määrättiin valta- ja kantateiden varsilla oleviin kilometripylväisiin merkittäviksi myös teiden numerot.[4]
Vuonna 1979 Suomessa oli 7500 kivistä kilometripylvästä.[5] 1980-luvun alussa kilometripylväät päätettiin poistaa teiden varsilta, koska niiden katsottiin käyneen matkan mittaamisen kannalta tarpeettomiksi ja onnettomuustilanteissa vaarallisiksikin. Osa niistä myytiin, jolloin ne on esimerkiksi saatettu pystyttää pientalon pihan portinpylvääksi ja aikaisemman kilometriluvun paikalle niihin on usein maalattu osoitenumero.[6] Joidenkin vanhojen teiden varsilla kilometripylväät tai osa niistä on kuitenkin edelleen pystyssä. Museovirasto on myöhemmin julistanut vielä jäljellä olevat kiviset kilometripylväät historiallisen ajan kiinteiksi muinaisjäännöksiksi.[7]
Nykyisin pääteiden varsilla etäisyydet kaupunkeihin ja muihin asutuskeskuksiin ilmoitetaan etäisyystauluilla (liikennemerkillä 661). Sellaisia ei kuitenkaan ole joka kilometrillä vaan yleensä ainoastaan suurimpien liittymien jälkeen.
Lähteet muokkaa
- ↑ R. Collingwood, R. P. Wright, Wright, R. P.: The Roman Inscriptions of Britain. I: Inscriptions on stone. Oxford: Clarendon Press, 1965. (englanniksi)
- ↑ a b c d Tielläkulkijoiden opastaminen 1550-1930-luvuilla finnica.fi. Arkistoitu 20.7.2011. Viitattu 19.8.2011.
- ↑ Strang, Jan: Vanhoista pituusmitoista ja mittakaavoista. Kirjassa: Suomen karttakirja 1799. Sivu 27. Helsinki: Genimap, 2005. ISBN 951-593-965-8.
- ↑ Kilometripylväs pienoismallit.net. Viitattu 19.8.2011.
- ↑ Vilja, Jyrki: Naapurin suusta: Espoon kiviset kilometripylväät 28.4.2023. Espoon kaupunki.
- ↑ Mitä tapahtui kilometripylväille Tiehallinto. Arkistoitu 17.2.2015. Viitattu 19.8.2011.
- ↑ Mihin katosivat oikeat kilometripylväät. Suomen kuvalehti, 23.5.2010. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.8.2011.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kilometripylväs Wikimedia Commonsissa
