Kantatie

tieluokka Suomessa

Kantatiet (lyhenne kt; ruots. stamväg) ovat Suomen tieverkon maanteitä, jotka täydentävät valtatieverkkoa ja palvelevat maakuntien liikennettä. Yhdessä valtateiden kanssa kantatiet muodostavat Suomen päätieverkon. Kantateiden liikenteellinen merkitys on valtatietä pienempi mutta seututietä suurempi. Kantateille on tienumerointijärjestelmässä varattu numerot 40–99.

Kantatiet merkitty kartalle keltaisella värillä.
Liikenne­merkki nro 665: "Kantatien numero". Tällä hetkellä ei tosin ole kantatietä 42.
Kantatien numero­merkki vuoteen 1994 asti.

Tieopasteisiin kantatien numero on merkitty mustin numeroin keltaiselle pohjalle. Vuoteen 1994 asti kantatien numero oli merkitty valkoisin numeroin siniselle pohjalle.[1]

Liikenne- ja viestintäministeriö määrää, mitkä tiet ovat kantateitä. Vuoden 2014 alussa Suomessa oli 4 727 kilometriä kantateitä. Kaikki kantatiet ovat päällystettyjä, ja noin 68 prosenttia kantateistä on kestopäällysteisiä. Noin 2,5 prosenttia kantateistä on kaksiajorataisia.[2]

Kantatiet Suomessa muokkaa

 
Kantatie 50 (Kehä III) Vantaalla
 
Kantatie 66 Virroilla
 
Kantatie 78 Puolangalla
 
Kantatie 88 Pyhännällä
 
Kantatie 92 Kaamasen ja Karigasniemen välillä

Tulevaisuus muokkaa

Maakuntakaavoihin on merkitty joitain uusia kantateitä ja joitain kantateitä on merkitty jatkettavaksi. Lisäksi joitain pitkiä seututeitä (tiet 775 ja 800) on merkitty yhtenäisenä numerolla kuten seututeitä 710 ja 740, joista jälkimmäiset muutettiin myöhemmin kantatieksi. Maakuntakaavan väylämerkintä on kuitenkin pelkästään tilanvaraus, eikä se millään tavalla sido valtiota rakentamaan kyseistä tietä.

Maakuntakaavoihin on merkitty seuraavia uusia kantateitä:

Lakkautetut kantatiet muokkaa

Seuraavat osuudet on lakkautettu.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Vintagea Teillä ja turuilla. 9.1.2018. Grönroos, Matti. Viitattu 27.3.2020.
  2. http://www2.liikennevirasto.fi/julkaisut/pdf8/lti_2015-07_tietilasto_2014_web.pdf (Arkistoitu – Internet Archive) Liikenneviraston tietilasto 2014. Viitattu 20.4.2016.

Aiheesta muualla muokkaa