Kiinalainen arkkitehtuuri
Kiinalainen arkkitehtuuri on säilynyt perustavilta elementeiltään yhdenmukaisena koko Kiinan perinteisen kulttuurin aikana. Samat tilankäsittelyn ja tekniikan piirteet esiintyvät yksityisistä asunnoista palatseihin ja temppeleihin.[3] Kiinalaisen rakennustaiteen tunnetuimpia ja omaleimaisimpia esimerkkejä ovat kaarevat katot, pagodit, pihatalot ja 6 000 kilometrin mittainen Kiinan muuri.
Historia muokkaa
Kiinalaisen arkkitehtuurin kehitys voidaan jakaa kolmeen kauteen. Jokainen kehityskausi ajoittuu historialliseen vaiheeseen, jonka aikana maa yhdistyi, olot vakiintuivat ja huomattavaa kulttuurivaihtoa esiintyi joko maan sisällä tai ulkomaiden kanssa. Arkkitehtuurin kehittyminen tapahtui varhaiskaudella, joka alkoi Shang-dynastian aikana 1600-luvulla eaa. ja jatkui vuoteen 220 jaa. Perinteinen kiinalainen arkkitehtuuri perustuu etupäässä Han-dynastian (206 eaa.–220 jaa.) arkkitehtuurille. Vuosien 220–1279 välillä arkkitehtuuriperinteet kypsyivät ja saavuttivat huippunsa etenkin Tang- ja Song-dynastioiden aikana. Ming- ja Qing-dynastioiden aikana kiinalainen arkkitehtuuri vielä rikastui ja kiteytyi sekä koki kolmannen kehityskautensa.[4]
Materiaalit muokkaa
Puu on ollut Kiinassa perinteisesti tärkein rakennusmateriaali. Se on ollut kantavana aineena, kun taas seinät ovat olleet savi- ja risukonstruktioita. Tiili tunnettiin Kiinassa jo varhain, mutta siitä ei tullut hallitsevaa rakennusmateriaalia eikä sitä käytetty kantavana materiaalina.[3] Kiinalaiset rakennukset tehtiin uudistettaviksi, eikä niiden ollut tarkoitus kestää ikuisesti. Nopeasti tuhoutuvien ja vanhentuvien materiaalien käytön seurauksena rakennukset jouduttiin siten jälleenrakentamaan usein. Nykyasussaan kiinalaiset rakennukset ovatkin varsin uusia, vaikkakin pohjakaavaltaan ja muodoltaan samalla perinteisiä.[3]
Rakenne muokkaa
Kiinalaiset rakennukset on jo esihistoriallisesta ajasta alkaen pystytetty terassille. Se tehtiin aluksi tiivistetystä, tampatusta maasta, ja myöhempinä aikoina arvokkaissa rakennuksissa se katettiin kivilaatoilla tai tiilillä.[3]
Rakennusten perusmuoto oli pylväshalli, jonka kantavina elementteinä olivat kivialustalle pystytetyt, yleensä puiset pylväät. Seinät eivät olleet kantavia, joten ne voitiin sijoittaa rakennuksiin hyvin vapaasti. Pylväsrivit yhdistettiin toisiinsa yläosastaan kattoparruilla, joiden varaan rakennettujen kannattimien varassa katto lepäsi. Kiinalaiselle katolle on tunnusomaista omaleimainen kaarevuus ja räystäät, jotka tulivat käyttöön Tang-dynastian aikaan. Katot päällystettiin tiilillä.[5]
Pihatalot ja kaupunkisuunnittelu muokkaa
Kiinalaisen rakentamisen tyypillinen pohjakaava on pihatalo, jonka ikivanha traditio jatkuu yhä. Siinä asuin- ja talousrakennukset keskittyvät pihan ympärille niin, että pääasuintilat avautuvat yleensä etelään. Perheen pää asui pohjoispäässä, ja sivuilla asuivat naimisissa olevat pojat. Sama rakennemalli oli niin rikkaiden kuin köyhienkin perheiden käytössä, mutta rikkailla oli useampia peräkkäisiä pihoja. Myös julkiset rakennukset, temppelit ja palatsit noudattivat samaa pihatalorivien rakennetta, vain suuremmassa mittakaavassa ja yksityiskohtaisempina.[6]
Niin pihatalot kuin kaupungitkin pyrittiin rakentamaan samalla tavoin pohjois–eteläsuuntaisiksi. Kiinalaiset kaupungit ovat yleensä ruutuasemakaavan mukaisia ja rajattuja funktioltaan eroaviin osiin niin, että esimerkiksi saman ammatin harjoittajat asuivat samalla alueella. Entisaikaan kaupunkeja ympäröivät aina muurit, aluksi saviset, myöhemmin tiilellä ja kivellä päällystetyt. Ilman muureja suurikin taajama oli virallisesti vain kylä.[7] Suurin osa kaupunginmuureista on jo purettu; parhaiten säilynyt muuri lienee Ming-aikainen Nanjingin muuri, jonka pituus on yli 30 kilometriä.[8]
Uskonnolliset rakennukset muokkaa
Kiinan uskonnolliset rakennukset kuten kungfutselaiset, taolaiset ja buddhalaiset temppelit sekä moskeijat noudattivat kiinalaisen palatsin kaavaa. Buddhalaisuuden mukana Intiasta Kiinaan tulivat kalliotemppelit ja pagodit. Kiinassa pagodista kehittyi korkea torni, jossa on moninkertainen katto. Pagodeja rakennettiin buddhalaisiin luostareihin sekä luonnonvoimien hallinnan kannalta tärkeisiin paikkoihin. Ne suojelivat fengshui-käsitysten mukaisesti valvomiaan seutuja ja toimivat samalla maamerkkeinä. Vanhin säilynyt pagodi on vuodelta 523 Henanin maakunnassa.[9]
Muurit ja sillat muokkaa
Kiinalaisesta linnoitusarkkitehtuurista tunnetaan parhaiten Kiinan muuri, jonka pituus on noin 6000 kilometriä. Muuri syntyi 200-luvulla eaa. ja sen nykyiset osat ovat peräisin Ming-dynastian ajalta. Ming-aikaisen muurin korkeus on noin 10 metriä ja leveys 5–8 metriä.[10]
Myös kiinalaiset sillat ovat olleet edistyneitä, ja niitä on rakennettu monin eri tavoin ja eri materiaaleista. Maailman kivisistä kaarisilloista useimmat varhaiset esimerkit ovat juuri Kiinasta.[8]
Puutarhat muokkaa
Kiinalaista puutarhaa on sanottu kiinalaisen arkkitehtuurin arvostetuimmaksi osaksi. Kiinalaista puutarha-arkkitehtuuria jäljiteltiin aikoinaan Euroopassakin, millä oli vaikutusta niin sanotun englantilaisen puutarhan kehittymiseen. Kiinalaiseen yksityiseen puutarhaan kuuluu pieniä rakennuksia kuten paviljonkeja, mutta yleensä myös asuintalo. Puutarhoissa on myös siltoja ja kiemurtelevia käytäviä. Kiinalaisen maisemakäsityksen mukaan maiseman tärkeimpiä osia ovat vuoret ja vesi, joten myös puutarhoihin rakennettiin kukkuloita ja lampia, joskus putouksiakin. Laajoja nurmikoita ei kiinalaisissa puutarhoissa ole, vaan maata peittää yleensä kivilaatoitus. Istutetut kasvit ovat yleensä puita.[11]
Uuden ajan arkkitehtuuri muokkaa
1800-luvulla kiinalaiset pääsivät tutustumaan eurooppalaiseen arkkitehtuuriin, kun eurooppalaiset rakensivat toimilupa-alueille eurooppalaisia rakennuksia senaikaisten tyylien mukaisesti. Kiinalaisia arkkitehtuuriopiskelijoita alkoi myös käydä länsimaissa. Tämän seurauksena kiinalaiset ryhtyivät tasavallan aikana yhdistelemään länsimaiseen rakennustekniikkaa kiinalaisiin elementteihin etenkin julkisessa rakentamisessa. Kansantasavallan aikana neuvostoliittolainen malli tuli maan arkkitehtuurissa tärkeäksi, mistä ovat merkkinä mahtailevat julkiset rakennukset ja valtavat hotellit. Viime vuosikymmeninä Kiinaan on rakennettu paljon länsimaistyylisiä liikepalatseja ja uusia hotelleja, jotka ovat tekniikaltaan lähellä länsimaista tasoa. Asuinrakentamisen standardi on kuitenkin yhä alhainen.[8]
2000-luvulla Kiinassa on toteutettu niin paljon uudenaikaisia rakennusprojekteja, että maata on kutsuttu jopa ulkomaisten arkkitehtien leikkikentäksi. Vuoden 2015 alussa maan presidentti Xi Jinping puuttui tilanteeseen sanoen, että Kiina ei tarvitse enää "outoa arkkitehtuuria". Maassa ollaankin mahdollisesti laatimassa hyväksyttävälle arkkitehtuurille uudenlaisia sääntöjä, jotka saattavat korostaa kansallisia perinteitä.[12]
Lähteet muokkaa
- Huotari, Tauno-Olavi & Seppälä, Pertti: Kiinan kulttuuri. Otava, 2005 (5. painos). ISBN 951-1-15943-7.
Viitteet muokkaa
- ↑ Imperial Palaces of the Ming and Qing Dynasties in Beijing and Shenyang UNESCO World Heritage Centre. Viitattu 5.10.2014.
- ↑ Forbidden City Encyclopaedia Britannica. Viitattu 3.10.2014.
- ↑ a b c d Huotari 2005, s. 363.
- ↑ Three Stages of China's Architecture History ChinaCulture.org, Kiinan kulttuuriministeriö. Arkistoitu 11.12.2014. Viitattu 10.2.2015.
- ↑ Huotari 2005, s. 363–365.
- ↑ Huotari 2005, s. 365.
- ↑ Huotari 2005, s. 365–366.
- ↑ a b c Huotari 2005, s. 368.
- ↑ Huotari 2005, s. 366–367.
- ↑ Huotari 2005, s. 367–368.
- ↑ Huotari 2005, s. 369–372.
- ↑ Suomalaisarkkitehdin merkkiteos Pekingissä joutui presidentin silmätikuksi 6.4.2015. Yle uutiset. Viitattu 6.4.2015.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kiinalainen arkkitehtuuri Wikimedia Commonsissa
