Katja Syvärinen
Katja Maarika Syvärinen (s. 25. maaliskuuta 1971 Eura) on suomalainen ammattiyhdistysjohtaja, viestinnän asiantuntija ja entinen poliitikko, joka toimi vasemmistoliiton kansanedustajana 1999–2003. Hän toimii SAK:n varapuheenjohtajana[1]. Ennen valintaansa SAK:hon elokuussa 2020 Syvärinen työskenteli vuorovaikutusasiantuntijana viestintätoimisto Kaskas Mediassa.[2][3]
| Katja Syvärinen | |
|---|---|
| Kansanedustaja | |
|
24.3.1999–18.3.2003
|
|
| Ryhmä/puolue | vasemmistoliitto |
| Vaalipiiri | Satakunta |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 25. maaliskuuta 1971 Eura |
| Tiedot | |
| Koulutus | filosofian maisteri |
Syvärinen oli aktiivisesti mukana vasemmistoliiton toiminnassa parinkymmenen vuoden ajan puolueen perustamisesta 1990 lähtien. Hän oli vasemmistoliiton varapuheenjohtaja 1992–1995, Vasemmistonaisten puheenjohtaja 1997–2007 ja vasemmistoliiton puoluevaltuuston puheenjohtaja 1998–2010.[2][4] Lisäksi Syvärinen oli muun muassa Euran kunnanvaltuuston jäsen 1992–2006.[5]
Ura muokkaa
Syvärinen kirjoitti ylioppilaaksi Euran lukiosta vuonna 1990 ja opiskeli puheviestintää Jyväskylän yliopistossa. SDPL:ssä toiminut Syvärinen osallistui jo vasemmistoliiton perustavaan kokoukseen keväällä 1990, jolloin hänet valittiin puoluehallitukseen.[6] Vuonna 1992 Syvärinen valittiin Euran kunnavaltuustoon.[2]
Syvärinen oli ehdokkaana vuosien 1991 ja 1995 eduskuntavaaleissa, kunnes nousi kansanedustajaksi 1999 saatuaan Satakunnan vaalipiirissä 4 423 ääntä.[7] Neljä vuotta myöhemmin hän sai kampanjaansa vetoapua puoluejohdolta ollessaan Suvi-Anne Siimeksen ohella toinen vasemmistoliiton edustaja Yleisradion puoluetentissä. Syvärinen nosti äänimääräänsä yli 400:lla mutta putosi silti eduskunnasta. Vasemmistoliitto menetti toisen paikkansa Satakunnassa, koska ei tällä kertaa ollut vaaliliitossa vihreiden kanssa.[8]
Vuoden 2004 europarlamenttivaaleissa Syvärinen sai 5 618 ääntä ja oli vasemmistoliiton viidenneksi paras ehdokas.[9] Siimeksen erottua vasemmistoliiton puheenjohtajan tehtävästä keväällä 2006, Syvärinen lähti mukaan puheenjohtajakilpaan,[6] mutta toukokuun ylimääräisessä puoluekokouksessa uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Martti Korhonen.[10] Vuonna 2007 Syvärinen asettui ehdolle Uudellamaalla paikkaamaan Siimeksen jättämää aukkoa. Paluu eduskuntaan ei onnistunut, sillä hän sai vain 677 ääntä.[11] Eduskuntavaaleissa 2011 Syvärinen oli jälleen ehdolla Satakunnassa, mutta jäi varasijalle.[12]
Eduskunnasta putoamisensa jälkeen Syvärinen on työskennellyt Suomen YK-liitossa, ulkoministeriön kehitysyhteistyötiedottajana sekä Vantaan kaupungilla muun muassa asukasdemokratian ja osallisuuden parissa. Vuonna 2020 hän siirtyi Kaskas Median palvelukseen.[3][6]
Teokset muokkaa
- Syvärinen, Katja ; Tihilä, Venla: Ainutlaatuinen elämäni : aikuisen täyttökirja. Jyväskylä: Atena, Atena. ISBN 978-952-30040-7-8.
Lähteet muokkaa
- ↑ Katja Syvärinen SAK:n kakkosjohtajaksi Kansan Uutiset. 25.8.2020. Viitattu 22.9.2020.
- ↑ a b c Katja Syvärinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 15.12.2007.
- ↑ a b Itkonen, Mervi: Katja Syvärinen tuo Kaskasiin huippuluokan asiantuntemusta osallisuudesta 17.2.2020. Kaskas Media. Viitattu 29.5.2020.
- ↑ Moisio johtaa puoluevaltuustoa 19.6.2010. Kansan Uutiset. Viitattu 24.10.2010.
- ↑ Katja Syvärinen Satakunnasta Uudellemaalle (arkistoitu sivu) 20.9.2006. Vasemmistoliitto. Viitattu 24.10.2010.
- ↑ a b c Mikkonen, Minttu: Puoluetyön nuori veteraani (vain tilaajille) 6.5.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 21.12.2009.
- ↑ Satakunnan vaalipiirin valitut ehdokkaat (arkistoitu sivu) Eduskuntavaalit 1999. 24.3.1999. Oikeusministeriö. Viitattu 21.12.2009.
- ↑ Lapintie, Pyry: Katja Syvärinen putosi puolueen tuesta huolimatta (vain tilaajille) 18.3.2003. Helsingin Sanomat. Viitattu 5.3.2006.
- ↑ Kaikkien ehdokkaiden saamat äänimäärät (vain tilaajille) 14.6.2004. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.5.2020.
- ↑ Martti Korhonen valittiin vasemmistoliiton puheenjohtajaksi 13.5.2006. Yle Uutiset. Viitattu 29.5.2020.
- ↑ Katja Syvärinen ei perinyt Siimeksen ääniä (vain tilaajille) 2.3.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 29.5.2020.
- ↑ Satakunta – Ehdokkaiden äänimäärät Vaalit 2011. 20.4.2011. Yle. Viitattu 29.5.2020.