Karkeakarvainen steierinajokoira
Karkeakarvainen steierinajokoira (saks. Steirische Rauhhaarbracke) eli peintingerinajokoira (saks. Peintingerbracke)[1][2][3] on itävaltalainen koirarotu.
| Karkeakarvainen steierinajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Itävalta |
| Rodun syntyaika | 1870-luku |
| Alkuperäinen käyttö | metsästys, haavoittuneen riistan jäljestys |
| Nykyinen käyttö | metsästys- ja jäljestyskoira |
| Muita nimityksiä | Steirische Rauhhaarbracke, Steirische Rauhhaarige Hochgebirgsbracke[1], Steirinvuoristoajokoira, Coarse-haired Styrian Hound, Styrian Rough-haired Mountain Hound[1], brachet de Styrie à poil dur, sabueso estirio de pelo áspero, steiermarki karmikarvaline hagijas, Peintingerbracke, Peintinger[1], Austrian Coarse-haired Hound[1] |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #62 |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 47–53 cm; narttu 45–51 cm |
| Väritys | fawn tai punainen |
Ulkonäkö muokkaa
Kallo on hieman pyöristynyt, otsapenger selkeä. Silmät ovat ruskeat. Korvat ovat riippuvat, eivät kooltaan kovin suuret. Kuono on suora ja kirsu musta. Purenta on aina leikkaava. Rintakehä on leveä ja syvä, selkä leveä ja suora. Häntä on sirpinmuotoinen. Karvapeite on karkea, kova ja säänkestävä, ja muodostaa kuonoon "viikset". Värityksen sävy vaihtelee hiekasta (fawn) punaiseen. Urosten säkäkorkeus on 47–53 cm ja narttujen 45–51 cm.[4]
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Steierinajokoira on uskollinen ja aktiivinen ja sillä on voimakas metsästysvietti.[2] Se on työssään tarmokas ja määrätietoinen.[4]
Alkuperä muokkaa
Carl Peintinger jalosti rodun 1870-luvulla Steiermarkin osavaltiossa. Hän risteytti aluksi karkeakarvaisen istrianajokoira-uroksen ja hannoverinvihikoira-narttu Hela 1:n keskenään.[1][4][2] Sen jälkeen jalostukseen uskotaan käytetyn myös itävallanajokoiraa[1][2], kun taas toiset lähteet painottavat etelä- ja kaakkoiseurooppalaisten ajokoirien vaikutusta perimään.[3] Alun alkaen rotu metsästi yksinomaan Steiermarkin vuoristoissa[1][2] ja nykyisin se on kaikkein yleisin Itävallan eteläosassa[3]. Se hyväksyttiin kotimaassaan virallisesti vuonna 1889[1][3] ja FCI:ssä vuonna 1954.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 96. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e Gondrexon, A. & Browne, I. Maailman koiraopas, s. 138. Weilin+Göös, Helsinki: 1974. ISBN951-35-1120-0.
- ↑ a b c d Adlercreutz, C.-J. Koirarotujen maailma, s. 399. Karisto, Hämeenlinna: 2003. ISBN951-23-4418-1.
- ↑ a b c Coarse-haired Styrian Hound: Breed Standard. Federation Cynologique Internationale. Haettu 2.2.2019.