Itävallanajokoira
Itävallanajokoira (saks. Brandlbracke) on itävaltalainen koirarotu.
| Itävallanajokoira | |
|---|---|
 |
|
| Avaintiedot | |
| Alkuperämaa |
 Itävalta[1] |
| Määrä | Suomessa rekisteröity 3[2] |
| Rodun syntyaika | ensimmäiset maininnat 1800-luvun puolivälistä[1] |
| Alkuperäinen käyttö | metsästyskoira |
| Nykyinen käyttö | haavoittuneen riistan jäljitys |
| Muita nimityksiä | Brandlbracke[1], Vieräugl[1], Österreichische Glatthaarige Bracke, Austrian Smooth-haired Hound, Austrian Black and Tan Hound, Carinthian Brandlbracke[3], brachet noir et feu, sabueso austriaco negro y fuego, austria siledakarvaline hagijas |
| FCI-luokitus |
ryhmä 6 Ajavat ja jäljestävät koirat alaryhmä 1.2 Keskikokoiset ajavat koirat #63[1] |
| Ulkonäkö | |
| Säkäkorkeus |
uros 50–56 cm narttu 48–54 cm |
| Väritys | black & tan |
Ulkomuoto muokkaa
Kallo on leveä, kuono voimakas ja kuononselkä suora. Purenta on leikkaava. Silmät ovat tummanruskeat. Korvat ovat keskipitkät, riippuvat ja kärjistään pyöristyneet. Häntä on pitkä ja hieman kaareva. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 50–56 cm välillä ja narttujen 48–54 cm välillä.[1]
Karvapeite on lyhyt (n. 2 cm pitkä), sileä, tiivis. Värityksen pitää olla musta pienin, selvästi erottuvin merkein, joiden sävy vaihtelee vaaleasta tummaan punaruskeaan.[1] Silmien yläpuolella täytyy olla punaruskeat merkit, mihin viittaa myös lempinimi vieräugl eli "nelisilmä"[1], samoin kuin sanan brandlbracke osa brand, joka merkitsee "tulta" tai "ruostetta" (merkkien väriin viitaten)[3].
Luonne ja käyttäytyminen muokkaa
Rotu on luonteeltaan miellyttävä, työssään tarkkavainuinen. Sen pääasiallista riistaa ovat jänikset, ja sitä käytetään sekä ajavana että jäljestävänä koirana, mm. vuoristoissa.[1]
Alkuperä muokkaa
Itävallanajokoiran uskotaan olevan alkuperäisen "kelttienajokoiran" (mahdollisesti sama rotu kuin kelttienvinttikoira) ja juranajokoiran välisen risteytyksen tulos - lisäksi myös hubertuksenajokoiralla saattoi olla vaikutusta rodun kehittymiseen.[3] Itävallanajokoirasta ei ole kuitenkaan tunnettua historiaa ennen 1800-luvun puoliväliä[1], ja se hyväksyttiin kotimaassaan ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 1884[3].
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j Itävallanajokoira (pdf) (Rotumääritelmä) Suomen Kennelliitto – Finska Kennelklubben ry. Viitattu 11.1.2021. fi
- ↑ KoiraNet-jalostustietojärjestelmä (Suomen Kennelliitto. Viitattu 4.9.2016)
- ↑ a b c d Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 95–96. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
