Kaksoisrakokoe

Fyysikko G. I. Taylor teki 1909 kokeen, jolla todettiin sähkömagneettisen säteilyn dualistinen luonne. Siinä heikon valon annettiin kulkea valokuvauslevylle valonlähteen ja valokuvauslevyn välissä olleen läpinäkymättömän levyn kahden raon kautta. Sen sijaan, että valokuvauslevylle olisi muodostunut kaksi raitaa, siihen muodostuikin useista eri vahvuisista raidoista koostuva interferenssikuvio. Tämä selitettiin ensin sillä, että fotonit interferoivat keskenään raoissa, mutta selitys osoitettiin vääräksi käyttämällä fotonilähdettä joka lähetti vain yhden fotonin kerrallaan; tämäkin koejärjestely tuotti samanlaisen interferenssikuvion.

Molemmissa kuvissa vasemmalta saapuu hiukkasia kuten elektroneja (tai sähkömagneettista säteilyä kuten valoa) kaksi hyvin kapeaa rakoa sisältävälle levylle muodostaen kuvan varjostimelle. Kokeellisesti muodostuu yllä oleva useita juovia sisältävä niin sanottu interferenssikuvio (elektroneilla ja valolla), vaikka joku saattaa odottaa että muodostuisi alla olevan kuvan kaksi juovaa sisältävä kuvio.

Eräs tämän kuuluisan kokeen tulkinnoista on, että fotoni voi olla samanaikaisesti monessa eri paikassa. Polkuintegraaliformalismin mukaan fotoni kulkee valonlähteestä valokuvauslevylle periaatteessa kaikkia mahdollisia reittejä pitkin vuorovaikuttaen rinnakkaisen universumin fotonin kanssa.

Fyysikko David Deutschin mukaan tämä on todiste kvanttimekaniikan monimaailmantulkinnan puolesta.

Alkuperäinen kaksoisrakokoe

Kaksoisrakokokeen suoritti ensimmäisenä fyysikko Thomas Young 1802. Koe tunnetaankin yleisemmin Youngin kaksoisrakokokeena.

Katso myös

• Hila (optiikka)
• Diffraktio

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaksoisrakokoe Wikimedia Commonsissa