Kaasukammio

Kaasukammio on suljettu tila, jossa ihmisiä tai eläimiä tapetaan myrkkykaasulla. Kaasua johdetaan kammioon ulkopuolelta, tai sitä synnytetään kammiossa kemiallisten reaktioiden avulla. Tavallisesti kaasukammioilla viitataan joko natsi-Saksassa käytettyyn menetelmään, jolla eliminoitiin holokaustin aikana juutalaisia, vähemmistöjä ja sotavankeja; Yhdysvalloissa käytettävään rikollisten teloitusmenetelmään, tai pohjoiskorealaisessa Kwan-li-so No.22 Haengyong -keskitysleirissä nykyään.

Nykyaikaisessa teollisessa teurastusprosessissa voidaan käyttää kaasutushuonetta, johon annostellaan tainnuttava määrä hiilidioksidia. Eläin ei tässä vaiheessa kuole, vaan tainnutetun eläimen valtimot avataan veren juoksuttamiseksi ulos.

Kaasukammio Yhdysvalloissa

Katso myös: Kuolemanrangaistus Yhdysvalloissa

Vaihtoehto hirttämiselle tai sähkötuolille

Kalifornian valtionvankilan (San Quentin) kaasukammio. Muutettiin myrkkyruiskeen antamiseen soveltuvaksi, mutta palautettiin takaisin kaasukammioksi myöhemmin kun myrkkyruiskeelle tehtiin oma tila.^lähde?

Keltainen: Osavaltio käyttää kaasukammiota toissijaisena teloitusmentelmänä. Vihreä: Osavaltio on aiemmin käyttänyt kaasukammiota teloitusmenetelmänä. Sininen: Osavaltio ei ole käyttänyt kaasukammiota.

Kaasukammio luotiin vaihtoehdoksi hirttämiselle ja sähkötuoliteloituksille, jotka olivat alkuaikoinaan joskus epäonnistuneet kammottavin seurauksin. Arizona, Colorado, Kalifornia, Maryland, Mississippi, Missouri, Nevada, New Mexico, Oregon, Pohjois-Carolina ja Wyoming ovat historiansa aikana käyttäneet kaasukammiota. Ennen teloitusta kammion tiiviys testataan paineilmalla. Ikkunoita peittävät verhot avataan teloituksen ajaksi.

Kuolemaantuomittu kiinnitetään vahvoilla nahkaremmeillä kammion keskellä sijaitsevaan tuoliin. Tuolin alla on rikkihappoa varten astia, jonka yläpuolella koukussa roikkuu kangaspussissa puolen kilon verran kaliumsyanidikiteitä. Pussi on kiinni koukussa, joka aukeaa ja pudottaa kiteet hapon sekaan ulkopuolisella ohjauksella.

Hapon sekoitussuhde on 136:1000 eli sama, jota käytetään happoakuissa.^lähde? Laimentimena käytetään tislattua vettä.^lähde?

Aiemmin happoastia oli valmiina tuolin alla, mutta eräiden onnettomuuksien jälkeen käytäntöä muutettiin: kaasukammion ulkopuolelta niin sanotusta kemikaalihuoneesta johtaa astiaan erityisventtiilein varustettu putki, jota pitkin valmiiksi etukäteen sekoitettu rikkihappoliuos lasketaan astiaan toimeenpanokäskyn tullessa. Putkessa on kaksitiehana, jolla kuoleman tulon jälkeen voidaan kytkeä niin ikään etukäteen valmistettu lipeäliuos valumaan happoastiaan kaasun tulon katkaisemiseksi.

Tuomittua kehotetaan pidättämään hengitystään teloituksen alkamishetkeen asti, jolloin hän hengittäisi mahdollisimman paljon kaasua kerralla. Ensimmäinen kaasukammioteloitus suoritettiin Nevadassa vuonna 1924, jolloin teloitettiin murhasta tuomittu kiinalainen gangsteri Gee Jon.

Teloituksen alkaessa pussi pudotetaan happoastiaan, jossa alkaa muodostua sinihappokaasua. Teloitettavan hengittäessä kaasua tajuttomuus seuraa teoriassa välittömästi. Varsinainen kuoleminen kestää kuitenkin yleensä viidestä kymmeneen minuuttia. Usein teloitettava näyttää tajuttomuudestaan huolimatta saavan voimakkaita oksennusreaktioita, ja lihasten kouristukset ovat murtaneet jopa luita. Teloitettavan rintaan on kiinnitetty stetoskooppi, ja lääkäri toteaa vangin kuolleen, kun sykettä ei enää kuulu.

Teloituksen jälkeen kaasun tulo lopetetaan neutraloimalla rikkihappo etukäteen valmistetulla lipeäliuoksella, kammio tuuletetaan, ja suojapuvuin sekä kaasunaamarein varustetut vartijat puhdistavat teloitetun ruumiin, jotta siitä ei haihtuisi tappavaa syanidikaasua. Ruumis kääritään paksuun kankaaseen, joka on käsitelty syanidia neutraloivalla kemikaalilla, useimmiten natriumtiosulfaatilla eli valokuvauskiinnitteellä.

Rangaistuksen luonteesta

Yleisesti kaasukammiota on pidetty humaanina ja tuskattomana teloitustapana. Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Vuonna 1960 Kaliforniassa teloitettu Caryl Chessman lupasi nyökätä päätään, jos hän tuntisi kipua. Hänen kerrotaan nyökyttäneen päätään useiden minuuttien ajan. Todistajien mukaan Robert Alton Harrisin teloituksessa 1992 (Kalifornia) "ensin oli nähtävissä äärimmäistä kauhua, kipua ja hengenahdistusta. Hänen silmänsä muljahtelivat, ja hänen ihonsa väri muuttui violetiksi, ja hän kuoli kuolaten". Eräs toinen tuomittu, Jimmy Lee Gray (Mississippi), hakkasi päätään 11 minuutin ajan kaasukammion seinään menettääkseen tajuntansa. Todistaja kertoi eräästä kolmannesta tuomitusta, Donald Hardingista (Arizona 1992): "Näin Hardingin kärsivän rajuja kouristuksia 57 sekunnin ajan. Sen jälkeen kouristukset jatkuivat epäsäännöllisinä. Ne kestivät kuusi minuuttia ja 37 sekuntia. Hänen päänsä vaipui nytkähdellen. Mitä ilmeisimmin mies kärsi. Tämä oli väkivaltainen kuolema; siitä ei ole epäilystäkään. Tapahtuma oli todella ruma. Eläimetkin lopetetaan inhimillisemmin. Tämä ei ollut siisti eikä yksinkertainen kuolema." Toinen todistaja lausui samasta teloituksesta: "Hardingin kuolema oli äärimmäisen raju. Hän kärsi ankaraa tuskaa kuollessaan. Kuulin hänen kakovan ja valittavan. Näin hänen ruumiinsa muuttuvan väriltään ensin punaiseksi ja sitten violetiksi."

Eniten kaasukammioteloituksia Yhdysvalloissa on toimeenpantu Kaliforniassa (194). San Quentinin kaasukammiolla oli lempinimet The Big Sleep, The Time Machine, The Little Green Room sekä The Coughing Box.

Yhdysvaltain toistaiseksi viimeinen kaasukammioteloitus pantiin täytäntöön Arizonassa vuonna 1999, jolloin Saksan kansalainen Walter LaGrand teloitettiin. Kaasukammiosta onkin luovuttu liki kaikissa osavaltioissa.

Surmaaminen inertillä kaasulla

Oklahoman osavaltio on päättänyt huhtikuussa 2015 ensimmäisenä ottaa typpikaasun käyttöön kaasukammiossa vaihtoehtoisena teloitusmenetelmänä myrkkyruiskeelle. Inerttinä kaasuna typpi aiheuttaa hypoksian ilman tukehtumisen tunnetta. Syanidimyrkytys aiheuttaa hiilidioksin kertymistä verenkiertoon ja tukehtumisen tunteen, kun taas inertin kaasun, kuten typen tai argonin hengittäminen, aiheuttaa hapen määrän vähenemisen verenkierrossa, kuten voi tapahtua lentäjille korkealla lennettäessä. Menetelmä on käytössä esimerkiksi Hollannissa lopetettaessa tuotantoeläimiä humaanilla tavalla. Kuolema seuraa 1,5−2 minuutin kuluessa.

Yhdysvaltain ensimmäisin inertillä typpikaasulla tapahtunut kuolemaan tuomitun teloitus tehtiin kuitenkin Alabaman osavaltiossa. Kenneth Eugene Smithin aiempi tuomion täytäntöönpano vuonna 2022 myrkkyruiskeella oli epäonnistunut. Kenneth Smithin teloitustapahtuma kesti yli 20 minuuttia. Monet ihmisoikeusjärjestöt pitävät sitä kidutuksena.

Natsi-Saksan kaasukammiot

Kaasukammio Auschwitzin keskitysleirissä.

Auschwitzin ensimmäisessä keskitysleirissä uhrit vietiin riisuttuina kaasukammioon, jossa kuolema seurasi 15–20 minuutissa. Uhreille väitettiin, että heidät viedään suihkuhuoneeseen pestäväksi, ja heille jopa jaettiin saippuanpalat hämäykseksi. Auschwitzissa vankien tappamiseen käytettiin vetysyanidia, jota oli kidemäisessä hyönteismyrkyssä Zyklon B:ssä. Kiinteää Zyklon B:tä sisältävät kanisterit pudotettiin kaasukammioihin kattoluukuista, ja vetysyanidi kaasuuntui tappaviksi pitoisuuksiksi. Luukkujen alle asennettiin teräshäkit, jotta kaasukammioon suljetut vangit eivät voisi sulkea kanistereita. Uhrit kiipeilivät toistensa päälle yrittäessään hengittää raitista ilmaa katonrajasta. Tästä ei kuitenkaan ollut apua, sillä syaanivety (HCN) on hieman ilmaa kevyempää (HCN molekyylipaino 27 g/mol, ilma noin 28,9 g/mol). Diffuusion vaikutuksesta kaasut kyllä yleensä sekoittuvat tehokkaasti. Zyklon B -pellettien kerrotaan useassa kuvauksessa tulleen katon kautta lattiaan asti ulottuneen käytävän pohjalta, siis kaasu tuli lattiatasosta. Toisinaan kaikki kaasutetut eivät kuolleet, jolloin heidät surmattiin ampumalla päähän. Kaasukammiot täytettiin ääriään myöten ihmisillä, jotta huoneenlämpötila nousisi yli 20 celsiusasteen, jotta Zyklon B -kaasu tehoaisi ihmisiin sisällä.

Auschwitzin keskitysleiri I, krematorio I, uuni.

Rakennuksessa oli kolme uunia, joissa pystyttiin polttamaan 2–3 ruumista kerrallaan, päivässä yhteensä noin 350 ruumista. Uunit valmisti saksalainen perheyritys Topf & Söhne. Sodan jälkeen neuvostoupseerit pidättivät ja tuomitsivat ne Topf & Söhnen insinöörit ja työntekijät, jotka olivat päävastuussa krematorioiden ja kaasukammioiden valmistuksesta. Ludwig Topf, toinen yrityksen omistajista, teki itsemurhan. Hänen veljensä Ernst-Wolfgang Topf siirtyi Wiesbadeniin ja perusti siellä 1951 yrityksen uudelleen, mutta sen toiminta kesti vain 12 vuotta. Itä-Saksan Erfurtissa, missä yritys alun perin perustettiin, se jatkoi toimintaansa eri nimillä. Krematorioliike siirrettiin Zwickaun kaupunkiin. Vuonna 1994 yritys teki konkurssin.

KL Auschwitz II:ssa eli Birkenaussa kaasukammioissa yhdellä Zyklon B -kaasutuksella saatettiin tappaa 2 000 ihmistä kerrallaan. Vangit kuolivat kaasuun yleensä 15 minuutissa. Sen jälkeen ruumiit poltettiin, jota varten alueella oli neljä krematoriota. Krematorioiden ruuhkauduttua ruumiita ryhdyttiin polttamaan ulkosalla. Kammiot tyhjensi ja ruumiit käsitteli joukko vankeja, joita kutsuttiin nimellä Sonderkommando. Säännöllisin väliajoin Sonderkommandot ja vartijavanki Kapot eliminoitiin. Nykyään kahden krematorion ja kaasukammioiden rauniot ovat nähtävissä junaraiteen päässä: SS-joukot tuhosivat ne räjäyttämällä yrittäessään peittää tuhotyön jäljet.

Zyklon B:tä käytettiin myös Bełżecissä; Majdanekissä käytettiin sen sijaan hiilimonoksidia, kunnes sinnekin lopulta rakennettiin uusia Zyklon B -kaasun käyttöön soveltuvia kammioita, koska hiilimonoksidi koettiin tehottomaksi. Treblinkan ja Sobibórin tuhoamisleirien kaasukammioissa käytettiin panssarivaunujen moottoreiden pakokaasuja ja Chełmnossa (saks. Kulmhof) tarkoitukseen rakennettuja kaasutusautoja, joissa bensiinimoottorin pakokaasu johdettiin umpinaiseen henkilötilaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaasukammio Wikimedia Commonsissa