Külli Tomingas
Külli Tomingas (s. 29. kesäkuuta 1972 Pärnu) on virolainen, Italiassa asuva mezzosopraano.[1]
Tomingas aloitti opintonsa kotimaassaan ja valmistui vuonna 2000 Piacenzan konservatoriosta Adelisa Tabiadonin luokalta. Hän suoritti opintoja myös Milanossa Bianca-Maria Casonin johdolla. Hän osallistui mestarikursseille, joita pitivät Matti Pelo, Leyla Gencer, Luciana Serra, Claudio Desderi, Enzo Dara ja Katia Ricciarelli.[2]
Tomingas debytoi Marcellinan roolissa Wolfgang Amadeus Mozartin Figaron häissä Pärnun oopperassa vuonna 1994. Kapellimestarina toimi Rolf Gupta ja lavastajana Elmo Nüganen. Vuonna 1996 Tomingas esitti Arnold Schönbergin Pierrot Lunairen (kapellimestari: Andrus Kallastu, lavastaja: Rein Laos, koreografi: Laine Mägi). Vuosina 2000 ja 2001 hän esitti saman teoksen Italiassa Raffaele Mascolon johtaman Milanon Cantelli-orkesterin kanssa. Tomingaksella on uransa aikana ollut rooleja myös Gioacchino Rossinin, Benjamin Brittenin, Giacomo Puccinin, Henry Purcellin, Bruno Madernan, Francesco Cilean, Giuseppe Verdin, Amilcare Ponchiellin, Pietro Mascagnin ja Richard Straussin oopperoiden esityksissä. Tomingas on esittänyt myös sinfonista ohjelmistoa, kuten Mozartin Requiemin, Giovanni Battista Pergolesin Stabat Materin, Ludwig van Beethovenin yhdeksännen sinfonian ja Jules Massenetin La Viergen. Pianistina häntä on säestänyt Luca Schieppati.[2]
Tomingas esiintyi vuosina 1996–1997 Terrence McNallyn näytelmässä Maria Callasin mestariluokka Sharonin roolissa Ülo Vilimaan lavastuksissa Endla-teatterissa, Viron draamateatterissa ja Vanemuinessa.[2]
Kapellimestareita, joiden kanssa Tomingas on tehnyt yhteistyötä, ovat Guptan, Kallastun ja Mascolon lisäksi olleet muiden muassa Matteo Beltrami, Gioele Muglialdo, Luca Pfaff, Andrea Raffanini, Tiziano Severini, Claudio Vadagnini, Marco Fracassi, Erki Pehk ja Michelangelo Mazza. Lavastajia, joiden kanssa Tomingas on tehnyt yhteistyötä, ovat olleet Nügasen, Laosin ja Vilimaan ohella muiden muassa Massimo Scaglione, Jordi Bernaus, Mario Riccardo Migliara, Andrea de Rosa, Denis Krief ja Roberto Laganà.[2]