Johan Printz
Johan Printz (alk. Johan Björninpoika; 20. heinäkuuta 1592 Bottnaryd – 3. toukokuuta 1663 Jönköping)[1] oli ruotsalainen sotilas ja Pohjois-Amerikassa sijainneen Uuden-Ruotsin siirtokunnan kolmas kuvernööri. Hän purjehti Amerikkaan vuonna 1643 ja jatkoi edeltäjänsä Peter Hollander Ridderin paikalla yli kymmenen vuoden ajan.[2] Tuona aikana Printz onnistui elvyttämään siirtokunnan talouden ja nostaa Uuden-Ruotsin hetkelliseen menestykseen. Siirtolaisten vähäinen määrä ja kauppatavaroiden niukkuus vaikeuttivat 1640-luvun lopulta lähtien Uuden-Ruotsin kasvua, ja kilpailevien siirtomaavaltojen lisääntynyt painostui sai Printzin jättämään virkansa 1653.
| Johan Printz | |
|---|---|
 Johan Printz |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 20. heinäkuuta 1592 Bottnaryd, Jönköpingin lääni |
| Kuollut | 3. toukokuuta 1663 (70 vuotta) Jönköping, Jönköpingin lääni |
| Kansalaisuus | ruotsalainen |
| Ammatti | sotilas, kuvernööri |
| Siviilisääty | naimisissa |
| Puoliso | Elizabeth Bock, Maria Von Linnestau |
| Lapset | 5 tytärtä, yksi poika |
| Muut tiedot | |
| Lempinimet | "Suuri vatsa" delaware-intiaanit |
.png) Nimikirjoitus |
|
Printzin aikaisemmat vaiheet muokkaa
Printz syntyi Bottnarydissä Smålandin maakunnassa. Hänen vanhempansa olivat kirkkoherra Björn Hansinpoika ja Gunilla Svenintytär Printz.[1] Nuori Printz sai Ruotsin parhaan mahdollisen koulutuksen aikomuksenaan luoda ura kirkon parissa. Varattomuus pakotti kuitenkin hänet keskeyttämään teologiset opintonsa vain vuoden opiskelun jälkeen.[3] Hän lähti täydentämään opintojaan Saksaan, oli ylioppilaana Rostockissa sekä Greifswaldissa 1618–1619 ja oltuaan välillä vuoden kirkkoherran apulaisena synnyinpitäjässään jatkoi opiskelua Leipzigissa, Jenassa ja Helmstedtissä 1620–1621. Tuona aikana hän alkoi käyttää sukunimeä Printz.[1]
Saksassa Printz päätyi sotilasuralle, kun hänet pakotettiin osallistumaan Kolmikymmenvuotiseen sotaan keisarillisissa joukoissa.[1] Myöhemmin hän toimi palkkasoturina Itävallan arkkiherttua Leopoldille ja Tanskan kuningas Kristian IV:lle. Vuonna 1625 Printz kirjoittautui Ruotsin armeijaan, jossa hän palveli kuningas Kustaa II Adolfin alaisena ja yleni everstiluutnantiksi.[3] Syksyllä 1638 hänet nimitettiin Länsi-Göötanmaan ratsuväkirykmentin vt. komentajaksi. Seuraavana vuonna rykmentti siirrettiin miehittämään Chemnitzin kaupunkia, jonka komendatiksi Printz näin tuli. Toukokuussa 1640 hän luovutti kaupungin keisarilliselle armeijalle vain viiden päivän piirityksen jälkeen, mistä ylipäällikkö Johan Banér arvosteli häntä. Lupaa pyytämättä Printz matkusti Ruotsiin, minkä seurauksena hän joutui sotaoikeuteen karkuruudesta. Hänet vapautettiin syytteistä, mutta erotettiin armeijasta.[1] Vaikka hänen pelkuruudestaan ei ollut ainuttakaan todistetta niin uutta tointa armeijasta ei enää suotu.[3]
Suuttuneena saamastaan kohtelusta Printz matkusti Suomeen, missä hän asui vuokraamallaan Korsholman kuninkaantilalla. Printzin ura kuitenkin käynnistyi pian uudelleen. Suomen kenraalikuvernööri Pietari Brahe antoi hänelle tehtäväksi siirtolaisten värväämisen Pohjois-Amerikkaan vuonna 1638 perustettuun Uuden-Ruotsin siirtokuntaan. Värväyksen onnistuttua hyvin Printz aateloitiin heinäkuussa 1642 ja hänet nimitettiin Uuden-Ruotsin kuninkaalliseksi kuvernööriksi.[1][3]
Uuden-Ruotsin kuvernöörinä muokkaa
Saavuttuaan puejealus Svanin mukana Delawarejoelle Printz ryhtyi moniin näkyviin toimenpiteisiin Uuden-Ruotsin kehittämiseksi.[4] Hän rakennutti monia linnoituksia, järjesti niiden puolustuksen ja alkoi kehittää hyviä suhteita alueen intiaaneihin delawareihin ja susquehannoihin. Siirtokunnan maanviljely jäi tuloksiltaan vähäiseksi, mutta turkiskauppa osoittautui tuottavaksi.[5] Printz oli alkujaan nimitetty kolmen vuoden kaudeksi, mutta kun seuraajaa ei kuulunut, hän jatkoi tehtävässään yli vuosikymmenen ja piti asiat tiukasti otteessaan. Ruotsista ei ennen 1640-luvun loppua kuulunut juuri mitään uutisia, sillä kiinnostus siirtokunnan kehittämiseen oli emämaassa lopahtanut.[1]
Aikaisemmin Pohjois-Amerikan itärannikolle levittäytyneiden Uusien-Alankomaiden ja Britannian siirtomaavaltoja edustaneet kauppiaat yrittivät työntyä Uuden-Ruotsin hallinnoimalle alueelle, mutta Printz pystyi pitämään heidät erossa Delawarejoen laaksoissa käytävästä kaupasta. Ruotsista lähetettyjen siirtolaisten ja kauppatavaroiden vähyys esti Printzin siirtokuntaa kuitenkin kasvamasta, ja 1650-luvun alussa Euroopan muut siirtomaavallat valtasivat yhä suurempia osia siitä kaupankäynnistä, josta Uusi-Ruotsi joutui luopumaan. Siirtokunnassa syntyi myös kapinointia kuvernöörin tiukkaa kurinpitoa vastaan. Vuonna 1653 Printz matkusti Eurooppaan saadakseen apua siirtokunnan elvyttämiseen. Hänen virkaansa jäi hoitamaan hänen vävynsä Johan Papegoja, jonka paikan korvasi vuotta myöhemmin Printzin serkunpoika Johan Risingh.
Ruotsiin palattuaan Printz palkittiin vuonna 1654 everstin arvolla ja hän osallistui uuteen sotaan Puolassa sekä toimi 1657 Jönköpingin kaupungin komendanttina. Hän oli myös edustajana säätyvaltiopäivillä 1654–1660 ja johti salaista valiokuntaa.[1] Vuonna 1658 Printz nimitettiin Jönköpingin läänin maaherraksi. Ollessaan ratsastamassa maatilallaan keväällä 1663 hevonen heitti hänet selästään. Printz ei toipunut vammoistaan vaan kuoli niiden seurauksena 3. toukokuuta 1663. Hän oli kuollessaan 71-vuotias.[3]
Avioliitot muokkaa
Printz oli naimisissa kahdesti. Ensimmäinen vaimo Elizabeth Bock kuoli 1640. Ennen lähtöään Delawareen Printz avioitui Maria Von Linnestaun kanssa. Avioliitoista syntyneistä lapsista aikuisiän saavutti viisi tytärtä (Armegot, Catherina, Christina, Elsa ja Gunilla) ja yksi poika (Gustaf).[6]
Luonnehdintoja muokkaa
Aikalaiskertomusten mukaan Printz oli harvinaisen kookas mies ja painoi noin 200 kiloa. Hänen esiintymisensä oli karskia ja hallitsijamaista, eikä hän tuntenut hovitapoja. Ankara uskonnollisuus näkyi Printzin käytöksessä, ja hän vaati alaisiltaan tarkkaa kirkollisten määräysten noudattamista.[7] Rakentaessaan siirtokuntaa Printz tunnettiin aikaansaavana miehenä ja kovana kurinpitäjänä.[8] Englantilaiset kuvailivat häntä hyvin kiivasluonteiseksi. Myöhemmän ajan historioitsijat ovat todenneet Printziin kohdistuneen kritiikin epäoikeudenmukaiseksi, ja hän on saanut jälkikäteen tunnustusta monista eri ansioistaan kolmekymmenvuotisessa sodassa ja siirtokuntien historiassa.[6]
Lähteet muokkaa
- Davis, Jeffrey: The Pennsylvania Journey, Gibbs Smith, 2005. ISBN 1-58685-098-8 (englanniksi)
- Henriksson, Markku: Alkuperäiset amerikkalaiset, Gaudeamus, 1985. ISBN 951-662-385-9
- Johnson, Amadeus: he Swedish Settlements On The Delaware: Their History And Relation To The Indians, Dutch And English, 1638-1664 volume 2, Ulan Press, 2012. ASIN: B00AWM654Q
- Rauanheimo, Akseli: Uuteen maailmaan, Wsoy, 1921
Viitteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h Risto Marjomaa: Printz, Johan (1592–1663) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. 12.1.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ Swedish Colonies in the Americas historyfiles.co.uk. Viitattu 24.02.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Törnqvist. Eric: Johan Printz colonialswedes.org. Arkistoitu 8.4.2005. Viitattu 24.02.2013. (englanniksi)
- ↑ Rauanheimo 1921. 221.
- ↑ Henriksson 1985, s. 35.
- ↑ a b Johnson 2012, s. 689.
- ↑ Rauanheimo 1921, 155.
- ↑ Davis 2005, s.144.
Aiheesta muualla muokkaa
- Kari Tarkiainen: Johan Printz (ruotsiksi) Svenskt biografiskt lexikon. Ruotsin kansallisarkisto.