Jean-Baptiste-Donatien de Vimeur de Rochambeau

(Ohjattu sivulta Jean-Baptiste de Rochambeau)

Jean-Baptiste-Donatien de Vimeur, comte de Rochambeau (Rochambeaun kreivi) (1. heinäkuuta 1725 Vendôme, Ranskan kuningaskunta10. toukokuuta 1807 Thoré, Ranska) oli ranskalainen marsalkka, joka taisteli Yhdysvaltain vapaussodassa komentaen ranskalaisia joukkoja, jotka auttoivat amerikkalaisia voittamaan britit Yorktownin piirityksessä Virginiassa vuonna 1781.[1][2]

Jean-Baptiste-Donatien de Vimeur, comte de Rochambeau
Henkilötiedot
Syntynyt1. heinäkuuta 1725
Vendôme, Ranskan kuningaskunta
Kuollut10. toukokuuta 1807 (81 vuotta)
Thoré, Ranska
Koulutus ja ura
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämä ja ura muokkaa

Rochambeauta oli alun perin suunniteltu kirkon palvelukseen, ja hän sai opetusta Blois'n jesuiittakoulussa, mutta isoveljensä kuoleman hän astui armeijaan 16-vuotiaana, ja vuonna 1745 hänestä tuli Orléansin herttuan Ludvig Filipin apulainen, jonka jälkeen hän komensi ratsuväkirykmenttiä. Hän taisteli Itävallan perimyssodassa Böömissä, Baijerissa ja Reininmaalla ja oli vuonna 1747 saavuttanut everstin arvon. Hän osallistui Maastrichtin piiritykseen vuonna 1748, hänestä tuli Vendômen kuvernööri vuonna 1749, ja kun hän oli kunnostautunut vuonna 1756 Menorcan retkikunnassa, hänet ylennettiin jalkaväen prikaatikenraaliksi. Vuosina 1757 ja 1758 hän taisteli Saksassa, erityisesti Krefeldissä, haavoittui useita kertoja Kloster Kampin taistelussa vuonna 1760, nimitettiin vuonna 1761 ratsuväen tarkastajaksi. Ranskan ministerit kysyivät häneltä usein neuvoa sotateknisissä kysymyksissä.[1][2]

Kun Ranskan kuningas päätti lähettää sotilasjoukon auttamaan Amerikan siirtomaita vapaussodassa, Rochambeau nimitettiin kenraaliluutnantiksi ja määrättiin noin 6 000 miehen vahvuisen joukon komentajaksi auttamaan George Washingtonin johtamia amerikkalaisia englantilaisia vastaan. Hän rantautui Newportiin Rhode Islandille 10. heinäkuuta 1780, mutta jäi sinne toimettomana vuodeksi, koska hän ei halunnut hylätä ranskalaista laivastoa, jonka britit saartoivat Narragansettin lahdella. Viimein heinäkuussa 1781 Rochambeaun joukot pystyivät lähtemään Rhode Islandilta ja marssivat Connecticutin halki Washingtonin luo Hudsonjoelle muutaman kilometrin päähän New Yorkin kaupungista. Rochambeau hoiti diplomaatin ja kenraalin kaksoisvelvollisuudet vieraassa armeijassa hienosti vaikeissa olosuhteissa, joista vähäisin ei ollut hänen ja Washingtonin viileät välit.[1][2]

Tapaamista seurasi yhdistyneiden joukkojen kuuluisa marssi Yorktowniin, jossa ne 22. syyskuuta liittyivät Gilbert du Motier de Lafayetten joukkoihin. Yorktownissa Charles Cornwallisin johtamat englantilaiset joukot joutuivat antautumaan 19. lokakuuta, jolloin vihollisuudet päättyivät. Rochambeau oli koko ajan asettunut täysin Washingtonin komentoon ja komentanut joukkojaan osana Yhdysvaltain armeijaa. Tunnustukseksi hänen palveluksistaan Yhdysvaltain kongressi antoi hänelle ja hänen joukoilleen kansakunnan kiitokset ja lahjoitti hänelle kaksi englantilaisilta otettua tykkiä. Nämä tykit, jotka Rochambeau vei takaisin Vendômeen, takavarikoitiin vuonna 1792. Palattuaan Ranskaan Ludvig XVI antoi hänelle runsaasti suosionosoituksia. Hän sai Pyhän Hengen ritarikunnan kunniamerkin vuonna 1783 ja Ranskan marsalkan arvon vuonna 1791. Hänet myös nimitettiin Picardien kuvernööriksi. Vallankumouksen aikana hän johti Pohjoisarmeijaa vuonna 1790, mutta erosi vuonna 1792. Hänet pidätettiin suuren terrorin aikana, ja hän välttyi täpärästi giljotiinilta. Napoleon Bonaparte myönsi hänelle eläkkeen vuonna 1804, ja hänet palkittiin Kunnialegioonan suurupseerin ristillä. Viimeisinä elinvuosinaan Rochambeau saneli muistelmansa, jotka ilmestyivät kahtena niteenä Pariisissa vuonna 1809.[1][2]

Lähteet muokkaa

  1. a b c d Rochambeau, Jean Baptiste Donatien de Vimeur Encyclopedia Britannica. 1911. Viitattu 8.4.2023.
  2. a b c d Jean-Baptiste-Donatien de Vimeur, Count de Rochambeau The Catholic Encyclopedia. 1912. Viitattu 8.4.2023.

Aiheesta muualla muokkaa