Jacques Barzun
Jacques Martin Barzun (30. marraskuuta 1907 Créteil, Ranska – 25. lokakuuta 2012 San Antonio, Texas, Yhdysvallat) oli ranskalaissyntyinen yhdysvaltalainen kulttuurihistorioitsija.[1] Hänelle myönnettiin vuonna 2003 Presidential Medal of Freedom.
Barzun syntyi Henri-Martin ja Anna-Rose Barzunin pojaksi Créteilissä.[1] Hän vietti lapsuutensa Pariisissa ja Grenoblessa ennen kuin muutti 12-vuotiaana Yhdysvaltoihin. Hän valmistui vuonna 1932 Columbiasta, jossa hän opetti pitkään historiaa.
Barzun sai Yhdysvaltain kansalaisuuden vuonna 1933 ja asui vuodesta 1996 kuolemaansa asti San Antoniossa, Texasissa.[1] Hänen lukuisiin tietokirjajulkaisuihinsa kuuluu A Catalogue of Crime: Being a Reader’s Guide to the Literature of Mystery, Detection, & Related Genres, jolla hän ja Wendell Hertig Taylor voittivat vuonna 1972 erikois-Edgarin. Hän teki lisäksi merkittävää työtä muun muassa säveltäjä Hector Berlioziin liittyen.
Barzun valmistui Columbian yliopistosta, jonka opettajana ja professorina hän itse myöhemmin toimi. Kaikkiaan Barzunin teosluetteloon kuuluu kymmeniä kirjoja eri aihealueista. Hän jatkoi kirjoittamista 2000-luvulle asti. Hän valmisteli vuoteen 2008 asti kirjaa nimeltä Janus, jota ei koskaan julkaistu[1]. Eräs hänen viimeisistä teoksistaan on From Dawn to Decadence: 500 Years of Western Cultural Life, 1500 to the Present (2000).
Vuonna 2002 Barzun kirjoitti esipuheen Mortimer H. Frankin kirjaan Arturo Toscanini: the NBC years.
Barzun oli naimisissa kolmesti. Vuonna 1931 alkanut liitto Lucretia Muellerin kanssa päättyi eroon vuonna 1936, jona vuonna hän avioitui Mariana Lowellin kanssa. Barzunilla ja Lowellilla oli kolme yhteistä lasta, kaksi poikaa ja tytär. Liitto päättyi Lowellin kuolemaan vuonna 1979. Vuodesta 1980 Barzun oli naimisissa Marguerite Davenportin kanssa.[1]