Arturo Toscanini

Arturo Toscanini (25. maaliskuuta 1867 Parma, Italia – 16. tammikuuta 1957 New York) oli yksi 1900-luvun kuuluisimmista kapellimestareista. Hänen vaikutuksensa erityisesti kotimaassaan oli valtava: hän uudisti oopperakäytäntöjä ja johti useiden tunnettujen teosten kantaesityksiä, muun muassa Puccinin La Bohèmen, Lännen tytön ja Turandot’n.

Toscanini toimi musiikillisena johtajana ensin Torinon Teatro Regiossa (1895–1898) ja Milanon La Scalassa (1898–1903).^[1] Metropolitanissa Toscanini johti vuosien 1908–1915 aikana yli 300 näytöstä tuoden ohjelmistoon muun muassa Wagneria ja Musorgskin Boris Godunovin. Riitaannuttuaan taiteellisten erimielisyyksien vuoksi oopperan johtajan kanssa Toscanini palasi La Scalan taiteelliseksi johtajaksi (1920–1929).

Jouduttuaan Italiassa fasistien hampaisiin Toscanini muutti vuonna 1931 Yhdysvaltoihin, jossa hänestä tuli ensimmäinen kapellimestari, joka otti työssään käyttöön uudet tekniset innovaatiot – radion, gramofonin ja television. Pääasiallisen elämäntyönsä hän teki NBC:n orkesterin parissa. Hänen tyylinsä oli räiskyvä ja sotilaallinen. Toscaninin ansioksi luetaan myös uuden hengen puhaltaminen moniin kauan esittämättä maanneisiin teoksiin. Kapellimestarille oli kunnia-asia pyrkiä esittämään teos sellaisena, kuin säveltäjä oli sen kuultavaksi tarkoittanut. Toscanini korjasikin paljon nuottikirjoituksen painoasua ja tempomerkintöjä. Musiikillisen kunnianhimon hintana olivat jatkuvat konfliktit soittajien ja konserttijärjestäjien kanssa. Toscanini oli tunnettu tavastaan vetäytyä harjoitushuoneeseensa murjottamaan, jos koki ettei saa tahtoaan läpi taiteellisissa kysymyksissä.

Toscanini nimitettiin Italian elinikäiseksi senaattoriksi 5. joulukuuta 1949, mutta hän kieltäytyi. Kapellimestari kuoli New Yorkissa 89-vuotiaana vuonna 1957. Hänet haudattiin Cimitero Monumentaleen Milanoon.

Toscaninin levytyksistä tunnetuimpia ovat Verdin La Traviata, Otello ja Falstaff.