Järki ja tunteet (elokuva)
Järki ja tunteet (Sense and Sensibility) on vuonna 1995 ensi-iltansa saanut Ang Leen ohjaama romanttinen draamaelokuva. Elokuva perustuu Jane Austenin vuonna 1811 julkaistuun samannimiseen romaaniin. Käsikirjoituksen elokuvaan on tehnyt Emma Thompson. Sen pääosissa näyttelevät Emma Thompson ja Kate Winslet. Muissa rooleissa nähdään muun muassa Hugh Grant ja Alan Rickman.
| Järki ja tunteet | |
|---|---|
| Sense and Sensibility | |
 |
|
| Ohjaaja | Ang Lee |
| Käsikirjoittaja | Emma Thompson |
| Perustuu | Jane Austenin romaaniin Järki ja tunteet |
| Tuottaja | Lindsay Doran |
| Säveltäjä | Patrick Doyle |
| Kuvaaja | Michael Coulter |
| Leikkaaja | Tim Squyres |
| Tuotantosuunnittelija | Luciana Arrighi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa |
 Yhdysvallat Britannia |
| Tuotantoyhtiö | Columbia Pictures |
| Levittäjä |
Columbia Pictures Netflix |
| Ensi-ilta |
 1. maaliskuuta 1996 |
| Kesto | 136 min |
| Alkuperäiskieli | englanti, ranska |
| Budjetti | 16 500 000 dollaria |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Tämä elokuva valittiin 1900-luvun vaikuttavimpien brittiläisten elokuvien joukkoon BFI:n kyselyssä vuonna 1999[1].
Juoni muokkaa
Herra Dashwoodin (Tom Wilkinson) kuoltua hänen vaimonsa (Gemma Jones) ja kolme tytärtään, Elinor (Emma Thompson), Marianne (Kate Winslet) ja Margaret (Emilie François), kuulevat tyrmistyksekseen, että he saavat perinnöksekseen vain 500 puntaa vuodessa. Heidän Norland Parkin kartanonsa puolestaan menee kokonaisuudessaan herra Dashwoodin edellisestä avioliitosta syntyneelle pojalle, Johnille (James Fleet). Johnin juonitteleva, ahne ja hienosteleva vaimo Fanny (Harriet Walter) asettuu välittömästi aviomiehineen Dashwoodien palatsimaiseen taloon ja pyytää veljensä Edward Ferrarsin (Hugh Grant) vierailulle luokseen. Edwardin ja Elinorin välille muodostuu ystävyys, mikä harmittaa Fannya, ja hän päättääkin estää sen keinoja kaihtamatta.
Leskeytyneen rouva Dashwoodin serkku, sir John Middleton (Robert Hardy), tarjoaa Devonshiressa sijaitsevilta Barton Park-tiluksiltaan pientä mökkiä rouva Dashwoodin ja tämän tyttärien käyttöön. Dashwoodit muuttavat mökkiin pikimmiten. Barton Parkissa Marianne tapaa vanhemman eversti Brandonin (Alan Rickman), joka rakastuu häneen ensi silmäyksellä. Eversti saa kilpailijakseen häikäisevän mutta petollisen John Willoughbyn (Greg Wise), joka vie Mariannen sydämen. Dashwoodin perheen tietämättä paljastuu, että Brandonin hoidokki odottaa Willoughbyn lasta, jolloin Willoughbyn täti lady Allen tekee sukulaispoikansa perinnöttömäksi. Willoughby muuttaa Lontooseen särkien Mariannen sydämen.
Sir Johnin anoppi, rouva Jennings (Elizabeth Spriggs), kutsuu tyttärensä ja lankonsa, herra ja rouva Palmerin (Hugh Laurie ja Imelda Staunton), vierailulle. Mukanaan Palmerit tuovat köyhtyneen Lucy Steelen (Imogen Stubbs). Lucy uskoutuu Elinorille ja kertoo, että hän ja Edward menivät salaa kihloihin viisi vuotta sitten, murskaten Elinorin romanttiset toiveet Edwardin saralta. Rouva Jennings vie Lucyn, Elinorin ja Mariannen Lontooseen, missä he kohtaavat Willoughbyn eräissä tanssiaisissa. Heille selviää, että mies on kihloissa erittäin varakkaan neiti Greyn (Lone Vidahl) kanssa. Myös Edwardin ja Lucyn salainen kihlaus tulee ilmi. Edwardin äiti vaatii poikaansa peruuttamaan kihlauksen. Kun Edward kieltäytyy, hänen omaisuutensa viedään ja annetaan hänen nuoremmalle veljelleen Robertille (Richard Lumsden).
Matkalla takaisin Devonshireen Elinor ja Marianne pysähtyvät yöksi Palmerien kartanolle, joka sijaitsee lähellä Willoughbyn tiluksia. Marianne ei voi vastustaa kiusausta ja kävelee viisi mailia rankkasateessa käydäkseen katsomassa entisen rakastettunsa tiluksia. Sen seurauksena hän sairastuu vakavasti, ja eversti Brandonin pelastettua hänet Elinor hoitaa hänet jälleen terveeksi.
Kun Marianne on toipunut, sisarukset palaavat kotiin. Siellä he kuulevat, että neiti Steelestä on tullut rouva Ferrars, joten he uskovat tämän menneen naimisiin Edwardin kanssa. Edward saapuu kuitenkin selittämään, että neiti Steele on odottamatta nainutkin Robert Ferrarsin ja että hän itse ei näin ollen ole enää kihloissa. Edward kosii Elinoria ja ryhtyy pastoriksi, kun taas Marianne rakastuu eversti Brandoniin ja menee naimisiin tämän kanssa.
Näyttelijät muokkaa
| James Fleet | … | John Dashwood |
| Tom Wilkinson | … | Mr. Dashwood |
| Harriet Walter | … | Fanny Ferrars Dashwood |
| Kate Winslet | … | Marianne Dashwood |
| Emma Thompson | … | Elinor Dashwood |
| Gemma Jones | … | Mrs. Dashwood |
| Hugh Grant | … | Edward Ferrars |
| Emilie François | … | Margaret Dashwood |
| Elizabeth Spriggs | … | Mrs. Jennings |
| Robert Hardy | … | Sir John Middleton |
| Hugh Laurie | … | Thomas |
| Isabelle Amyes | … | Betsy |
| Alan Rickman | … | Col. Christopher Brandon |
| Greg Wise | … | John Willoughby |
Vastaanotto muokkaa
Palkinnot muokkaa
Elokuva sai Oscar-palkinnon parhaasta sovitetusta käsikirjoituksesta. Se oli ehdolla myös kuuteen muuhun Oscar-palkintoon: parhaaseen naispääosaan, parhaaseen naissivuosaan, parhaaseen kuvaukseen, parhaaseen puvustukseen, parhaaseen alkuperäiseen draamasävellykseen sekä parhaan elokuvan Oscar-palkintoon.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- ↑ BFI | Features | The BFI 100 web.archive.org. 14.5.2012. Viitattu 27.2.2022.
Aiheesta muualla muokkaa
- Järki ja tunteet Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- Järki ja tunteet Elonet.
| 1990-luku | Pushing Hands (1992) · Hääjuhla (1993) · Syö juo mies nainen (1994) · Järki ja tunteet (1995) · Jäämyrsky (1997) · Paholaisen satulassa (1999) | ||||||
| 2000-luku | Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme (2000) · Hulk (2003) · Brokeback Mountain (2005) · Lust, Caution (2007) · Taking Woodstock (2009) | ||||||
| 2010-luku | Piin elämä (2012) · Billy Lynn’s Long Halftime Walk (2016) | ||||||