Ivan Andrejevitš Hovanski (Tararui)
Ivan Andrejevitš Hovanski (ven. Ива́н Андре́евич Хова́нский, lisänimeltään Tararui, Тараруй; 1600-luvun alku – 27. syyskuuta 1682 nykyisen Moskovan alueen Vozdviženskojen kylä) oli venäläinen ruhtinas, valtiomies ja sotapäällikkö.
Ivan Hovanski kuului Gediminidien sukuun. Hän toimi aluksi tsaari Mikael Romanovin pöytäpalvelijana. Vuonna 1650 hänet lähetettiin voivodiksi Tulaan, vuonna 1651 Vjazmaan ja vuonna 1565 Mogiljoviin. Ruptuurisodan aikana hän toimi rykmentin komentajana. Vuonna 1659 Hovanski nimitettiin pajariksi. Vuonna 1660 hän valloitti ja poltti Brestin. Sen jälkeen hän piiritti Ljahovitšia mutta joutui vetäytymään Polotskiin. Syksyllä 1661 Hovanski kärsi murskatappion Kazimierz Żeromskin johtamille puolalaisille.[1]
Moskovan vuoden 1662 kapinan aikana Hovanski kävi neuvotteluja kapinallisten kanssa. Kapinan kukistuttua hän johti sen osallistujien rankaisemista. Vuonna 1663 hänet nimitettiin kyytiviraston tuomariksi. Vuosina 1669–1678 hän toimi voivodina Pihkovassa, Smolenskissa ja Novgorodissa. Vuosina 1678–1680 hän johti Venäjän etelärajan puolustamista. Hän palasi Moskovaan vuonna 1680 ja sai merkittävän aseman hovissa. Vuosina 1681–1682 hän johti etsintävirastoa.[1]
Pietari I:n noustua valtaan vuonna 1682 Hovanski toimi yhtenä streltsikapinan järjestäjistä. Sen jälkeen hänet nimitettiin streltsiviraston päälliköksi. Streltsien avulla hän sai aikaan Iivana V:n ja Pietari I:n yhteishallinnon ja Sofia Aleksejevnan nimittämisen sijaishallitsijaksi. Vanhauskoisuuden kannattajana Hovanski sai patriarkka Joakimin suostumaan väittelyyn vanhauskoisten johtajan Nikita Pustosvjatin kanssa. Väittely kuitenkin päättyi vanhauskoisten tappioon ja heidän johtajiensa rankaisemiseen.[1]
Streltsien avulla Hovanski hankki suuren poliittisen vaikutusvallan. Hänen vallanhimonsa ja ylimielisyytensä herättivät kuitenkin vastustusta Sofian ja aateliston taholta. Syyskuussa 1682 Hovanski julistettiin kapinalliseksi ja harhauskoisten suojelijaksi. Vozdviženskojen kylässä kokoontunut pajariduuma tuomitsi hänet kuolemaan. Hänet mestattiin yhdessä poikansa Andrein kanssa. Hovanskien teloituksen jälkeen streltsit nousivat kapinaan ja valtasivat Kremlin, mutta johtajansa menettäneinä he alistuivat pian sijaishallitsijan tahtoon.[1]
Ivan Hovanskin kohtalosta kertoo Modest Musorgskin ooppera Hovanštšina.[1]