Smolensk
Smolensk (ven. Смоле́нск; valkoven. Смале́нск) on Smolenskin alueen pääkaupunki Länsi-Venäjällä lähellä Valko-Venäjän rajaa. Se sijaitsee Dneprin yläjuoksulla 419 kilometriä Moskovasta länteen.[1] Asukkaita on 315 600 henkeä (vuonna 2009).[2]
| Smolensk (Смолeнск) Смаленск |
|
|---|---|
.png) lippu |
_(2001).png) vaakuna |
 Smolenskin alueen sijainti Venäjällä, alla kaupungin sijainti alueella |
|
  Smolensk |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjän federaatio |
| Alue | Smolenskin alue |
| Piiri | Smolenskin kaupunkipiiri |
| Perustettu | 863 |
| Hallinto | |
| – Pormestari | Vladislav Haletški |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 116 km² |
| Korkeus | 242 m |
| Väkiluku (2009) | 315 600 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
| Postinumero | 214ХХХ |
| Suuntanumero(t) | +7 4812 |
|
Smolenskin alueen hallinnollinen keskus
|
|
Historia muokkaa
Smolensk on yksi Venäjän vanhimmista kaupungeista. Se mainitaan ensimmäisen kerran vuosina 862–865. Viikinkien idäntien varrella sijainnut Smolensk oli slaavilaisten krivitšien tärkein linnoitus sekä huomattava kaupan ja käsityöammattien keskus.[1] Vuonna 882 kaupunki liitettiin Kiovan Rusiin. 1100-luvulla siitä tuli Smolenskin ruhtinaskunnan keskus. Vuosina 1404–1514 se kuului Liettuan suuriruhtinaskuntaan. Vuosina 1596–1602 kaupunki ympäröitiin kivisellä linnoitusmuurilla. Puolalaiset valloittivat Smolenskin vuonna 1611. Vuonna 1667 kaupunki liitettiin Venäjään.[3]
Vuodesta 1708 lähtien kaupunki oli Smolenskin läänin, vuosina 1719–1726 Riian läänin Smolenskin maakunnan, vuodesta 1776 Smolenskin käskynhaltijakunnan ja vuodesta 1796 läänin keskus.[4] Ranskalaiset valtasivat kaupungin Napoleonin Venäjän-retken aikana vuonna 1812. 1800-luvun loppupuolella Smolenskista tuli tärkeä rautatieliikenteen solmukohta, mutta sen teollinen kehitys oli vaatimatonta.[3] Ympäröivän maaseudun asukkaat olivat etupäässä valkovenäläisiä. Kaupunkilaisista oli ortodoksien lisäksi 8,1 % juutalaisia, 5,7 % katolilaisia ja 1,5 % luterilaisia (vuonna 1897).[5]
Vuonna 1929 Smolenskista tuli Läntisen alueen ja vuonna 1937 Smolenskin alueen keskus. Toisen maailmansodan aikana kaupunki oli saksalaisten miehittämä ja tuhoutui pahoin. Sodan jälkeen se rakennettiin käytännössä kokonaan uudestaan. Neuvostoaikana tärkeimmiksi tuotannonaloiksi muodostuivat koneenrakennus, kevyt ja elintarviketeollisuus.[3]
Vuodesta 1951 lähtien kaupungissa on suoritettu järjestelmällisiä arkeologisia kaivauksia. Kaupunginmuurin sisällä ja Dneprin rannalla on jopa kahdeksan metriä paksu 1000–1900-lukujen kulttuurikerros sekä merkkejä 900-luvun vaurioituneesta kerroksesta. Kaivauksissa on löydetty puulla katettuja katuja (21 päällekkäistä kerrosta), rakennusten jäännöksiä, käyttöesineitä, aseita ja tuohikirjeitä.[6]
Asukasluvun kehitys muokkaa
| Vuosi | Asukasluku |
|---|---|
| 1934 | 104 100 |
| 1956 | 131 000 |
| 1962 | 164 000 |
| 2003 | 351 100 |
Talous muokkaa
Smolenskissa on kone-, metalli-, puu-, tekstiili-, nahka- ja elintarviketeollisuutta sekä alkoholin tuotantoa.
- Katso myös: Desnogorsk, 100 km Smolenskista kaakkoon, Smolenskin ydinvoimalan kotikaupunki
Liikenne muokkaa
Smolensk on tärkeä rautatieristeys, josta on yhteydet Moskovaan, Pietariin, Brjanskiin, Minskiin, Vitebskiin, Vilnaan, Kaliningradiin ja vaikkapa Varsovaan. Smolenskin rautatieaseman kautta kulkee kymmeniä kaukojunia päivittäin eri puolille Venäjää, Valko-Venäjää, Keski-Eurooppaa, Ukrainaa ja Kazakstania, lisäksi on lähijunia. Sen kautta kulkee eurooppatie 30 (valtatie M1). Kaupungissa on myös Dneprin jokisatama ja lentokenttä.[1] Smolenskin eteläosissa sijaitsevan pienehkön siviililentokentän ohella kaupungin pohjoispuolella sijaitsee sotilaslentokenttä, jonka läheisyydessä tapahtui Puolan presidentin seurueineen surmannut lento-onnettomuus huhtikuun 10. päivänä 2010.
Kaupunkikuva ja nähtävyydet muokkaa
Dnepr jakaa kaupungin kahtia pohjois- ja eteläosaan. Vanha kaupunki sijaitsee syvien rotkojen erottamilla kukkuloilla. Keskustan suorakulmainen ja osin säteittäinen asemakaava on vahvistettu vuonna 1818.[7]
Kaupungin vanhimpia rakennuksia ovat 1100-luvulla rakennetut Pietarin ja Paavalin, evankelista Johanneksen sekä arkkienkeli Mikaelin kirkot. Kuusi ja puoli kilometriä pitkä, 38 tornia käsittänyt kaupunginmuuri on säilynyt osittain.[7]
Sobornaja-mäellä kohoaa barokkityylinen Jumalansynnyttäjän kuolonuneen nukkumisen katedraali (1677–1679, uudistettu 1732–1740) loisteliaine ikonostaaseineen ja kellotapuleineen. Sen lähellä sijaitsevat Kolminaisuuden luostarin katedraali (1738–1740), Kristuksen taivaaseen astumisen kirkko (1694–1698) ja barokkityylinen Abrahamin luostarin Kristuksen kirkastumisen katedraali (1755). Klassismia edustavat kuvernöörin talo ja Georgioksen kirkko (molemmat 1781) sekä aateliskokouksen rakennus (arkkitehti Avraam Melnikov, 1825).[7] Huomattavia muistomerkkejä ovat mm. vuoden 1812 isänmaallisen sodan monumentit.[8]
Koulutus ja kulttuuri muokkaa
Kaupungissa toimii yliopisto (entinen kasvatustieteellinen korkeakoulu), lääketieteellinen, maatalous- ja liikuntakorkeakoulu sekä useiden valtakunnallisten korkeakoulujen filiaaleja. Kulttuurilaitoksia ovat draama- ja nukketeatteri, filharmonia, historiallinen museo, taidemuseo, Sergei Konjonkovin veistosmuseo ym.[8]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 425. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. 2009. Moskva: Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat). Arkistoitu 21.10.2011. Viitattu 10.4.2010. (venäjäksi)
- ↑ a b c Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 426. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 618. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
- ↑ Entsiklopeditšeski slovar Brokgauza i Jefrona (CD-rom). Moskva: Adept, 2002 (alkuperäisjulkaisu 1890–1907).
- ↑ Bolšaja Sovetskaja Entsiklopedija, tom 23, s. 619. Moskva: Sovetskaja Entsiklopedija, 1976.
- ↑ a b c Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 427. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
- ↑ a b Goroda Rossii: entsiklopedija, s. 427–428. Moskva: Bolšaja Rossijskaja Entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-026-6.
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Smolensk Wikimedia Commonsissa
- Smolenskin kaupungin sivusto (venäjäksi)