Insulae (provinssi)

Insulae (”Saaret”; lat. Provincia insularum; m.kreik. Ἐπαρχία νήσων, Eparkhia nēsōn) oli Rooman valtakunnan provinssi, joka käsitti osan Egeanmeren saarista pääosin nykyisen Kreikan alueella.[1][2]

Insulae
Provincia insularum
Rooman provinssi
Valtio Rooman valtakunta
Itä-Rooman valtakunta
Prefektuuri Oriens (300-luku–)
Diokeesi Asiana (n. 293–)
Nykyinen valtio/alue Kreikka ja Turkki (Egeanmeren saaret)
Perustettu n. 293
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Samos tai Rhodos

Maantiede muokkaa

Insulaen provinssi käsitti pääosan keskisistä ja läntisistä Egeanmeren saarista.[3] Siihen kuului osa nykyisten Kykladien ja Dodekanesian saarista sekä Pohjoisen Egean saarista, mukaan lukien seuraavat saaret (niiden antiikinaikaisilla nimimuodoilla): Amorgos, Andros, Astypalaia, Ios, Khios, Kos, Lesbos, Melos, Naksos, Paros, Rhodos, Samos, Sifnos, Tenedos, Tenos ja Thera.[3] Provinssin ulkopuolella olivat muun muassa Kykladien Delos, Keos, Kimolos, Kythnos, Mykonos ja Syros, jotka kuuluivat Achaean provinssiin.[4] Provinssin itäpuolella sijaitsi Asian provinssi, eteläpuolella Cretan provinssi ja länsipuolella Achaean, Thessalian ja Macedonian provinssit.[1]

Saaret olivat kreikkalaista aluetta, ja niillä oli monia vanhoja kreikkalaisia kaupunkivaltioita. Hierokleen Synekdemoksen mukaan provinssin alueella olisi ollut vielä 500-luvulla 20 kaupunkia, mutta se luettelee niistä vain 19.[3] Provinssin hallinnollinen keskus oli Samos[5] tai Rhodos.[3]

Kaupunkeja muokkaa

Insulaen roomalaisaikaisia kaupunkeja olivat muun muassa (suluissa latinankielinen nimi, mikäli eri):[3]

Historia muokkaa

Insulaen alue oli aiemmin osa Asian provinssia. Insulaen provinssi perustettiin keisari Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen yhteydessä.[3] Provinssi kuului Asianan diokeesiin,[2] ja sitä hallitsi Asian provinssin prokonsulin alainen praeses (kreik. hēgēmon).[3] 300-luvulta lähtien se oli osa Oriensin prefektuuria.[2][3] Rooman valtakunnan jaon jälkeen vuodesta 395 provinssi oli osa Itä-Roomaa ja kuului edelleen samoihin prefektuuriin ja diokeesiin.

Tärkeimmät provinsseissa tapahtuneet muutokset alueella olivat:

Rooman valtakunta Itä-Rooma Nykyinen
alue tai valtio
Tasavallan ja keisarikauden provinssit
n. vuoteen 293 saakka
Myöhäisroomalaiset provinssit
n. vuosina 293–395[sel 1] n. vuodesta 395[sel 2]
Asia
vuodesta 127 eaa.
(Rooman valtaan 133 eaa.)
Asia Asia (Turkin Egeanmeren puoleinen rannikko)
Hellespontus Hellespontus (Dardanellit Aasian puolella)
Lydia Lydia (Turkki läntinen)
Caria Caria (Turkki lounainen)
Phrygia prima Phrygia Pacatiana (Turkki läntinen)
Phrygia secunda Phrygia salutaris
Insulae Insulae (Egeanmeren saaret)
Selitykset:
  1. Provinssit Diocletianuksen noin vuonna 293 tekemän uudistuksen jälkeen.
  2. Provinssit Theodosius I:n ajan jälkeen vuonna 395, kun imperiumi jaettiin Länsi- ja Itä-Roomaan.

Varhaisbysanttilaisella kaudella vuonna 536 keisari Justinianus teki Insulaen provinssista osan Quaestura exercituksen (Quaestura exercitus Justiniana) hallintoaluetta, johon liitettiin myös provinssit Caria, Cyprus, Moesia secunda ja Scythia.[3]

Lähteet muokkaa

  1. a b Adkins, Lesley & Adkins, Roy A.: Handbook to Life in Ancient Rome, s. 117, 125. Updated Edition. Facts on File Library of World History. Infobase Publishing, 2004. ISBN 978-0-8160-5026-0.
  2. a b c Peck, Harry Thurston: Harper's dictionary of classical literature and antiquities. Harper & brothers: New York, 1896. Teoksen verkkoversio. Teoksen verkkoversio (Perseus)
  3. a b c d e f g h i Karabatsos, Vassileios & Deligiannakis, Georgios: ”Palatia of Saria, a Late Antique Nesopolis of Provincia Insularum. A Topographical Survey”. Teoksessa Rizos, E. (toim.): New Cities in Late Antiquity. Documents and Archaeology, s. 263–276. BAT 35. Turnhout: , 2017. Teoksen verkkoversio.
  4. Angliker, Erica & Tully, John: Cycladic Archaeology and Research: New Approaches and Discoveries, s. 216. Archaeopress Publishing Ltd, 2018. ISBN 9781784918101. Teoksen verkkoversio.
  5. Nicholson, Oliver: The Oxford Dictionary of Late Antiquity, s. 780–781. Oxford University Press, 2018. ISBN 9780192562463.