Helmi Jakobson, o.s. Virtanen (24. syyskuuta 1892 Kaarina30. kesäkuuta 1975 Helsinki) oli Suomen juutalaisyhteisön vaikuttaja ja juutalaisuuteen ensimmäisenä kääntynyt suomalainen äiti, joka halusi varmistaa lastensa kuulumisen Suomen juutalaiseen yhteisöön.

Hänen vanhempansa viljelivät Kaarinan pitäjässä vaatimatonta maatilaa. Isä Josef Virtanen lähti merille ja kuoli 44-vuotiaana Ahvenanmaalla vuonna 1906. Äiti Amanda Virtanen muutti kolmen lapsensa kanssa Turkuun, missä he asuivat pienessä puutalossa. Siellä Amanda Virtanen piti vaatimatonta ompelutarvikeliikettä.

Virtasten kolme lasta menestyivät omissa ammateissaan. Helmi Virtanen suoritti ylioppilastutkinnon 1912, jolloin valkolakin sai vain pari sataa naista koko Suomessa. Tämän jälkeen hän opiskeli Helsingin yliopistossa venäjän kieltä, jonka siihen aikaan uskottiin avaavan oven ”koko suureen maailmaan”.

Kesällä 1917 Helmi Virtanen oli Karjalankannaksella, missä vietti kesäänsä runsaasti venäläisiä. Siellä hän tapasi Jonas Jakobsonin. Hän ei ollut aikaisemmin tavannut juutalaisia, ja hän oli tottunut ajattelemaan aikakauden tapaan, että juutalaiset edustivat rahanvaltaa ja olivat pelottavia ja alhaisia. Helmi Virtanen ja Jonas Jakobson kuitenkin rakastuivat ja päättivät solmia avioliiton. Sitä ennen oli voitettava molempien perheiden vastustus.

Uskovaisen juutalaisen oli tuohon aikaan mahdotonta hyväksyä lapsensa avioliittoa ei-juutalaisen kanssa. Vanhemmat olivatkin aluksi järkyttyneitä, mutta totesivat kuitenkin, etteivät voineet estää nuorten avioliittoa, joka solmittiin vuonna 1919.

Helmi Jakobson pysyi avioliiton alkuvuodet luterilaisena ja Jonas Jakobson juutalaisena, eikä uskonnolla ollut kummallekaan suurta merkitystä. Perheeseen syntyi kaksi lasta, Leo Jakobson 1919 ja Max Jakobson 1923. Jotta perhe säilyttäisi yhtenäisyytensä, Helmi Jakobson päätti kääntyä juutalaiseksi varmistaakseen lastensa kuulumisen juutalaiseen yhteisöön.

Juutalaiseksi kääntyminen oli vaativan pääsykokeen vuoksi vaikeaa, mutta Helmi Jakobson selvitti vaaditut juutalaiset opinkappaleet ja heprean kielen, ja vuonna 1928 hänet otettiin juutalaisen seurakunnan jäseneksi. Hän omaksui myös miehensä sionistisen aatteen ja perusti Viipurissa naisten kansainvälisen sionistisen järjestön (WIZO) Suomen osaston, jota hän johti lähes koko elämänsä ajan.

Jonas Jakobsonilla oli 1920-luvulla Viipurissa asianajotoimisto. Bessarabiasta Suomeen muuttanut nuori kirjailija Mordechai Chosid opetti lapsille hepreaa, minkä lisäksi he oppivat puhumaan sujuvaa saksaa.

Neuvostoliiton aikana Pietarista oli tullut suljettu Leningradin kaupunki, jossa juutalaiset kokivat syrjintää. Helmi Jakobson kaipasi Helsinkiin, jonne perhe muutti 1930. Jonas Jakobson perusti uuden asianajotoimiston, ja pojat kävivät koulua Suomalaisessa normaalilyseossa. Koulun 800 oppilaasta vain viisi oli juutalaisia, mutta heihin ei kohdistunut minkäänlaista syrjintää. Leo ja Max Jakobson toimivat muun muassa Norssin jalkapallojoukkueen kapteeneina.

Helmi Jakobson pääsi Helsingin seurapiireihin, ja hän ystävystyi muun muassa tasavallan presidentin puolison Ester Ståhlbergin kanssa.

Hän kävi myös Puolassa tutustumassa sikäläisiin juutalaisiin. Hän tapasi sionistisen liikkeen johtohahmoihin kuuluneen Vladimir Jabotinskyn, joka ennusti suurvaltasodan olevan väistämätön ja kansallissosialistisen Saksan tekevän kaikkensa Euroopan juutalaisten tuhoamiseksi. Sota alkoi kolme kuukautta myöhemmin, ja Jakobsonien koti Helsingin Lönnrotinkadulla tuhoutui venäläisten pommituksissa.

Helmi Jakobson pakeni talvisodan aikana Tukholmaan poikansa Maxin kanssa, joka tuolloin oli 16-vuotias. Hän suunnitteli Maxin lähettämistä Israeliin, jos Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen. Hän pelkäsi, että juutalaiset olisivat joko joutuneet neuvostoliittolaisten käsiin tai saksalaisten tappamiksi. Näin ei kuitenkaan tapahtunut, ja Helmi Jakobson pääsi palaamaan Maxin kanssa takaisin Suomeen.

Leo Jakobson opiskeli arkkitehdiksi ja työskenteli kaupunki- ja seutusuunnittelun professorina Yhdysvalloissa, jonne hän oli muuttanut 1950-luvun lopulla. Max Jakobson eteni politiikassa ja työskenteli muun muassa suurlähettiläänä.

Jonas Jakobson kuoli 9. toukokuuta 1972. Helmi Jakobson matkusti vielä tämän jälkeen Israeliin tutustumaan juutalaiseen valtioon. Hän kuoli kotonaan Helsingissä 1975.

Lähteet muokkaa