Hattula Moholy-Nagy
Hattula Moholy-Nagy (s. 1933 Berliini, Saksa) on yhdysvaltalainen arkeologi, joka oli 1960-luvulla mukana Tikalin kaivauksilla ja on kirjoittanut niistä useita kirjoja. Hän on myös perustanut säätiön isänsä László Moholy-Nagyn perinnön suojelemiseksi ja ollut julkaisemassa tämän teosten catalogue raisonnéa.
Nuoruus muokkaa
Hattula Moholy-Nagy syntyi Berliinissä 1933. Hänen vanhempansa olivat László ja Sibyl Moholy-Nagy. László Moholy-Nagy oli jo tuolloin merkittävä Bauhausin valokuvaaja ja kuvanveistäjä, ja Sibylistä tuli myöhemmin huomattava arkkitehtuurin historioitsija.[1] Hattula sai nimensä Hattulan kunnan mukaan, sillä László Moholy-Nagy halusi kunnioittaa sillä Hattulan Pyhän Ristin kirkkoa ja sen seinämaalauksia. Tämä oli vieraillut vuonna kesällä 1931 Aino ja Alvar Aallon luona Suomessa ja ihastunut keskiaikaiseen kirkkoon.[2][3]
Moholy-Nagyt muuttivat 1935 Lontooseen, missä heidän toinen tyttärensä, Claudia syntyi. Perhe muutti Chicagoon 1937.[1] László Moholy-Nagy kuoli 1946, ja Sibyl muutti tyttärineen ensin San Franciscoon ja sitten New Yorkiin.[4]
Ura arkeologina muokkaa
Hattula Moholy-Nagy ei suuntautunut vanhempiensa tavoin taiteeseen, vaan hän kiinnostui arkeologiasta. Hän itse on epäillyt, että innostus syntyi Field-museossa. Moholy-Nagy pääsi opiskelemaan Michiganin yliopistoon, mutta vaihtoi pääaineekseen historian kyllästyttään arkeologian miesvaltaisuuteen.[4] Hän suoritti 1955 historiasta alemman korkeakoulututkinnon, ja antropologiasta maisteriksi hän valmistui 1958 Chicagon yliopistosta.[5]
Moholy-Nagy pystyi valmistumisensa jälkeen saamaan töitä arkeologina, ja ensimmäisen vuoden hän työskenteli Paquimén kaivausten kenttälagoratorion johtajana. Hän sai sen jälkeen paikan Pennsylvanian yliopiston museon Tikal-projektista. Moholy-Nagy työskenteli viitenä kaivauskautena 1960–1964 Tikalin maya-kohteessa. Hän oli jälleen vastuussa kenttälaboratoriosta, johon tuotiin kaikki kaivettu materiaali puhdistusta, korjausta, tutkimista, luettelointia ja valokuvausta varten. Moholy-Nagy on kirjoittanut Tikalin kaivauksista useita reportteja ja artikkeleita.[5]
Moholy-Nagy meni vuonna 1965 naimisiin sveitsiläisen Hans-Ruedi Hugin kanssa. He olivat tavanneet Tikalissa ja muuttivat Zürichiin. He saivat kaksi lasta, ja Moholy-Nagy oli pääosin kotiäitinä. Hän opetti kuitenkin osa-aikaisesti arkeologiaa Zürichin yliopistossa. Moholy-Nagy ja Hug erosivat 1979.[5]
Moholy-Nagy muutti eron jälkeen poikiensa kanssa Yhdysvaltoihin, jossa hän alkoi työstää väitöskirjaansa. Hän valmistui Michiganin yliopistosta 1994 antropologian tohtoriksi.[5]
Isänsä työn hallinnoijana muokkaa
Moholy-Nagyn äiti ja sisar Claudia kuolivat molemmat vuonna 1971. Hattulasta tuli sen jälkeen isänsä jäämistön hallinnoija. Kokoelmaan kuului satoja maalauksia ja valokuvia sekä kirjeitä. Moholy-Nagy halusi oppia tarkemmin isänsä työstä ja tulla sen auktoriteetiksi.[4]
Moholy-Nagy perusti 2003 poikiensa kanssa Moholy-Nagy-säätiön helpottaakseen tiedonvaihtoa eri tahojen välillä, sillä Moholy-Nagy saa jokapäiväisesti kyselyitä taidehistorioitsijoilta, kuraattoreilta, taidekauppiailta ja opiskelijoilta.[5] Moholy-Nagy oli myös toimittamassa isänsä töiden teoksista julkaistua catalogue raisonnéa.[6]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hilde Heynen: Sibyl Moholy-Nagy Pioneering Women of American Architecture. Beverly Willis Architecture Foundation. Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)
- ↑ Satu-Lotta Peltola: Alvar Aallon muotokieli kehittyi vuorovaikutuksessa kuvataiteilijoiden kanssa Yle Uutiset. 11.5.2017. Yleisradio. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ Juhana Heikonen: The Influence of German Siedlungen and Bauhaus on Helsinki’s Prewar Housing Companies. Tahiti, 2021, 11. vsk, nro 1, s. 67. Helsinki: Taidehistorian seura – Föreningen för konsthistoria ry. Journal.fi (PDF). Viitattu 15.2.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Ted Shen: From Bauhaus to Her House 25.4.2002. Chicago Reader. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ a b c d e Hattula Moholy-Nagy ’51 Francis W. Parker School. Viitattu 15.2.2023.
- ↑ László Moholy-Nagy: The Photograms Artbook. Distributed Art Publishers, Inc. Viitattu 15.2.2023.