Paquimé
Paquimé on muinainen intiaanien rakentama asutuskeskus, jonka rauniot ovat Pohjois-Meksikossa. Paquimé lienee ollut asuttuna noin 1200–1450 jaa.[1]
Sijainti, luonnonolot muokkaa
Paquimé sijaitsee Pohjois-Meksikossa, Chihuahuan luoteisosassa lähellä Yhdysvaltain New Mexicon etelärajaa Casas Grandesin viljavassa jokilaaksossa. Tämä muinainen keskus liittyy Chihuahuan-Casas Grandesin perinteeseen, jota on tutkittu melko vähän. Paquimé sijaitsee jokilaaksossa, jonka leveys on kolme kilometriä ja jossa viljavan maa-alan pituus on noin 20 kilometriä.[1] Laaksossa on aavikkoa ja ruohoista puoliaavikkoa[1], joka kasvaa muun muassa agavea. Muutaman kilometrin päässä Paquimésta on lähde, josta saa juomavettä. Joki antaa mahdollisuuden viljelyksien kastelemiseen, ja kasvukausi on pitkä. Kuuratonta aikaa on 225 päivää vuodessa, mutta kuivuudet ovat tavallisia. Joen valuma-alue on noin 16 600 km².[1]
Puuta sai joenreunan galleriametsistä, mutta pitkiä mäntyjä tuotiin vuorilta. Casas Grandesin joki laskee 120 km:n päässä pohjoisessa olevaan playaan, suolatasankoon.
Historia muokkaa
Paquimén historia jaetaan esikeraamiseen, plainwaren, viejon, medion, tardion ja espanolesin aikakausiin.[1] Noin 1130–1300 laaksoon alkoi syntyä asutusta, ja noin 1200 alkoi niin sanottu Medio-kausi,[1] johon liittyi Paquimén nousu. Joidenkin tukijoiden mielestä Paquiméa alettiin rakentaa vasta vuonna 1250[2]. Keskukset paisuivat 1300-luvulla suuremmiksi, jopa 2 500 asukkaan kyliksi. Pääosin auringon kuivaamista muta-savitiilistä rakennettu Paquimé hylättiin noin vuonna 1450.
Paquiméssa on nähtävissä Mesoamerikan intiaanikulttuurien vaikutus rituaalisine pallokenttineen ja kivikasvoisine tasanteineen. Arkkitehtuuri muistuttaa varsinkin Länsi- ja Keski-Meksikolle ominaista tyyliä.[3] Paquiméssa oli korkeita raknnelmia, kuvakumpuja, aukioita, vedenvarastointijärjestelmä kuivuuden varalta sekä jopa viemäreitä. Veden- ja maansäätelyjärjestelmää kutsutaan nykyään tricheras-nimellä, ja yksittäiset tricherasit ulottuivat Paquimessa ainakin 100 000 m² alalle[4] Vedenvarastointijärjestelmään liittyy vesialtaita ja kanavia.
Kaikki merkittävät monumentit ovat Paquimén keskustassa: kuvakummut, tasannekummut ja pallokentät, joista kaksi on mesoamerikkalaiseen tapaan T:n muotoisia.[5] Kuvakummut esittävät muun muassa lintua, jonka kaula on katkaistu, sulkakäärmettä ja ristiä.[5] Paquimén keskustassa näyttää suurten rakennelmien ympäristöä ylempänä ollut alue, joka oli alkujaan U:n, L:n tai I:n muotoinen.[5] Kaupungin ruuturakentaminen muistuttaa pueblojen rakenteita, mutta suoraan puebloihin ei Paquimé liittynyt, koska se rakennettiin vasta monien pueblojen romahduksen jälkeen. Rakennusten seinät olivat hyvin paksuja, ja monien huoneiden ala suuri. Seinät lienee tehty kädellä savesta ja mudasta kerros kerrokselta päällekkäin tasoittamalla.[5] Paquimén ala oli 375 000 m²,[6] josta kaatettua 50 000-138 000 m²[7]
Paquimén tyyppisiä, pienempiä asutuskeskuksia on löydetty satoja, ja niitä saattoi olla jopa tuhansia. Pienemmissä keskuksissa oli monia Paquimén arkkitehtuurin piirteitä, kuten pallokentät. Paquimén on katsottu hallinneen muita pienempiä paikkoja valtiomaisesti alikeskusten kautta. Paquimé oli kuusi kertaa suurempi kuin toiseksi suurin löydetty kaupunki.[8] Asutuskeskukset näyttävät keskittyvän 15–20 km:n säteelle Paquimésta. Tällä alueella on myös samantapaisia kulttirakennuksia, joita ei juurikaan ole löydetty kauempana. Joidenkin mielestä tämä tarkoittaa sitä, että Paquimén valta olisi uluttunut vain tälle ydinalueelle. Toiset ovat väittäneet valtakunnan olleen jopa 200 000 km² laajuinen, kun toisten mielestä vaikutussäde ulottui vain Joyce Wellsiin asti eli noin 140–160 kilometrin alueelle.[9]. Paquimé kävi laaja kauppaa, joka ulottui Kaliforniaan ja Länsi-Meksikoon asti.
Paquimé romahti noin 1450 luultavasti vihollisheimon hyökkäyksen jälkeen.
Lähteet muokkaa
- Pauketat-Loren, North American archaeology, Blackwell 2005
Viitteet muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
