Hans Schmidt-Isserstedt
Hans Schmidt-Isserstedt (5. toukokuuta 1900 Berliini – 28. toukokuuta 1973 Holstein) oli saksalainen kapellimestari ja säveltäjä.[1]
Schmidt-Isserstedt opetteli lapsena viulunsoittoa[2] ja suoritti korkeakouluopintonsa Berliinissä. Hän väitteli tohtoriksi Wolfgang Amadeus Mozartin varhaisten oopperoiden italialaisvaikutteista.[1] Kapellimestariksi Schmidt-Isserstedt päätti ryhtyä Arthur Nikischin innoittamana. Hän kuitenkin aloitti musiikkiuransa vuosina 1923–1928 korrepetiittorina Wuppertalissa, jossa hän myös soitti orkesterin viulistina. Wuppertalissa kantaesitettiin Schmidt-Isserstedtin säveltämä ooppera Hassan gewinnt vuonna 1928.[2] Uransa varhaisvaiheessa Schmidt-Isserstedt sävelsi myös orkesteriteoksia, yksinlauluja ja kamarimusiikkia.[1]
Vuosina 1928–1931 Schmimdt-Isserstedt työskenteli kapellimestarina Rostockissa ja vuosina 1931–1933 Darmstadtissa.[2] Vuodesta 1935 hän toimi Hampurin valtionoopperan pääkapellimestarina. Vuonna 1943 hänestä tuli Berliinin Deutsche Operin oopperajohtaja ja vuonna 1944 sen yleismusiikkijohtaja.[1] Natsihallinnon kukistuttua Saksassa brittiläisiä miehitysvoimia edustanut Hugh Greene kutsui poliittisesti neutraalina pysytelleen Schmidt-Isserstedtin perustamaan NDR:n sinfoniaorkesterin, jonka pääkapellimestarina hän jatkoi toimintaansa vuoteen 1971. Hänen johtamansa NDR:n sinfoniaorkesteri kiersi laajasti kansainvälisellä tasolla. Vuosina 1955–1964 Schmidt-Isserstedt toimi Tukholman kuninkaallisten filharmonikkojen pääkapellimestarina. Samalla hän työskenteli eri orkesterien vierailevana kapellimestarina pitkin Eurooppaa.[2]
Schmidt-Isserstedt teki uransa aikana monia levytyksiä ja radioäänityksiä, etenkin NDR:n sinfoniaorkesterin kanssa.[2] Hänen levytystensä joukossa ovat Wienin filharmonikkojen kanssa tehdyt tulkinnat kaikista Ludwig van Beethovenin sinfonioista.[1] Hän levytti myös monia muita romantiikan ajan sinfonioita sekä oopperaa.[2] Schmidt-Isserstedt edisti intohimoisesti Béla Bartókin, Paul Hindemithin ja Igor Stravinskyn tuotantoja.[1]