Haminan kadettikoulu
Haminan kadettikoululla tarkoitetaan Keisarillista Suomen kadettikoulua vuosina 1812–1903, joka toimi Suomen suuriruhtinaskunnan aikana.[1] Keisarillinen Suomen kadettikoulu perustettiin vuonna 1812, mutta kadettikoulun alkuperäinen nimi oli Topografiakoulu.[1] Kadettikoulu aloitti Haminassa vuonna 1821.[1] Tätä ennen Topografiakoulu oli toiminut Haapaniemellä vuodesta 1812.[1] Topografiakoulun taustalla oli vuonna 1779 perustettu sotakoulu, jonka taustalla oli eversti Göran Magnus Sprengtporten.[1] Sotakoulu aloitti Kuopiossa vuonna 1779, mutta se siirrettiin pian Haapaniemelle.[1] Kadettikoulu siirtyi tulipalon vuoksi Haapaniemieltä Haminaan.[1]
Suomen sota keskeytti Topografiakoulun toiminnan.[1] Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvernööri Michael Barclay de Tolly ja hänen seuraajansa Fabian Steinheil tukivat koulun jatkamista.[1] Suomen asiain komitean puheenjohtaja, kreivi Gustaf Mauritz Armfeltin poliittinen aktiivisuus oli ratkaisevaa koulun jatkon kannalta.[1] Koulun jatko sai valtiosihteeri Mihail Speranskin ja Suomen suuriruhtinas Aleksanteri I:n tuen.[1] Everstiluutnantti Otto Carl von Fieandt toimi Topografiakoulun johtajana 1812-1819, jonka jälkeen koulun nimi muutettiin Kadettikouluksi.[1]
.jpg)
Kadettikoulu oli Venäjän keisarin ja päämajoitusmestarin alaisuudessa.[1] Talousasioista vastasi Keisarillinen Suomen senaatti.[1]
Arkkitehti Carl Ludvig Engel suunnitteli Haminan kadettikoulun rakennukset.[1]
Koulu oli luonteeltaan yleissivistävä. Keskeisiä olivat uudet kielet, matematiikka ja luonnontieteet.[1]
Kadettikoulun johtosäännön tarkoituksena oli muokata: ”Meidän (keisarin) ja isänmaan hyödyllisiä ja uskollisia palvelijoita, pitää tarkasti silmällä heidän siveellisyyttään, herättää heissä kiinnostusta uskontoa kohtaan sekä tinkimätöntä kunniantuntoa, sanalla sanoen tehdä heistä kaikin tavoin luotettavia ja jaloja miehiä.”[1]
Moni koulun kasvatti siirtyi merkittäviin siviilitehtäviin, muun muassa keskusvirastojen johtajiksi ja maaherroiksi. Käytännön sotataitoja ei juuri opetettu, vaan ne oli omaksuttava joukko-osastopalveluksessa. Kaikkiaan 1607 kadetista peräti 211 yleni kenraalin arvoon.[1]
Merkittäviä Kadettikoulun käyneitä vaikuttajia Suomen suuriruhtinaskunnan aikana olivat Johan Fredrik Gustav Aminoff, Berndt Ivar Aminoff, Berndt Adolf Carl Gregori Aminoff, Kasten Antell, Nikolai von Essen, Casimir Ehrnrooth, Edvard Gustaf af Forselles, Axel Gadolin, Johan Frans Andreas Galindo, Axel Woldemar Gripenberg, Bertel Gripenberg, Gustaf Adolf Gripenberg, Karl Wilkman, Johannes Gripenberg, Carl Gustav Mortimer von Kraemer, Wilhelm Theodor von Kraemer, Gustaf von Kothen, Edvard Krogius, Johan Mauritz Nordenstam, Christian Oker-Blom, Herman Oskar Procope, Viktor Napoleon Procope, Allan Georg Ramsay, Gustaf Rehbinder, Alexander Roediger, Theodor Schauman, Albert Oskar Josef Westermarck ja Rabbe Zakarias Wrede.[1]
Suomessa vaikuttaneista suvuista valmistui eniten kadetteja seuraavassa suuruusjärjestyksessä: Aminoff (22), Neovius (22), Gripenberg (18), von Alfthan (16), Grotenfelt (15), Spåre (15), Thesleff (11), von Willebrand (11), af Forselles (11), Procopé (11), Stjernvall (11), Tigestedt (11), Enckell (10), von Essen (10), Schauman (10), Standertskjöld (10), Tamelander (10), Blåfield (9), Boije (9), von Fieandt (9), Forstén (9), von Knorring (9) ja Ramsay (9).[1]
Fennomaanit arvostelivat koulua ruotsinmielisyydestä. Sen oppilaat olivat lähes yksinomaan ruotsinkielisistä perheistä ja enimmäkseen aatelisia. 1800-luvun alkuvuosikymmeninä koulussa oli opetettu suomea, mutta myöhemmin koulun johto lopetti opetuksen tarpeettomana. Koulun läpäisi vain muutamia äidinkielenään suomea puhuneita poikia, joista yksi tunnetuimpia oli kenraaliluutnantti Kaarlo Kivekäs.[2]
Kadettikoulun kohtaloksi koitui kuitenkin yleinen venäläistämispolitiikka. Koulun käyneiden, "fredrikshamnarien", vaikutus jatkui Suomessa kauan, ja tunnettuja edustajia olivat muun muassa Adolf Aminoff, Torsten Aminoff, Carl Enckell, Boris Gyllenbögel, Hannes Ignatius, Carl Gustaf von Kraemer, Hugo Robert Standertskjöld, Rudolf Walden sekä koulusta erotettu marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim.[1]
Kadettikoulun lakkauttaminen liittyy Suomessa 1901–1903 järjestettyihin asevelvollisuuskutsuntalakkoihin, minkä seurauksena Venäjä lopulta lakkautti Suomessa kansalliset joukko-osastot. Suomen suuriruhtinaskunta korvasi puolustussuoritteidensa vähenemisen sotilasmiljoonilla eli suoralla tulonsiirrolla Venäjän keisarikunnan budjettiin. Nikolai Bobrikov antoi Haminan kadettikoulusta laitosta lakkauttaessaan vuonna 1903 tarkkanäköisen kuvauksen. Kadeteista pyrittiin tuottamaan hyviä upseereita keisarin armeijaan, mutta koulun perusideologiana oli runebergiläinen isänmaallisuus. Laitos oli Suomen säätyläistön ikkuna Venäjän keisarikuntaan ja samalla venäläis-suomalaisten suhteiden ilmapuntari.[1]
Suomen kadettikoulun henkisen perinnön vaalimista varten perustettiin vuonna 1908 Suomen Kadettiklubi ry. Sen jäsenistö koostui entisistä koulun kadeteista, ja heillä oli merkittävä rooli myöhemmin perustetun Kadettikoulun rakentamisessa ja toiminnan käynnistämisessä.[3]
Viimeinen elossa ollut Haminan kadettikoulun oppilas, toimitusjohtaja Gunnar Öhmann (s. 1887) kuoli Turussa 1. heinäkuuta 1984. Hän ei ehtinyt valmistua koulusta upseeriksi kun venäläiset lakkauttivat koulun 1903.[4]
Venäläistämistoimien seurauksena päättynyttä upseerikoulutusta jatkettiin itsenäisen Suomen kadettikoulussa, joka aloitti toimintansa Helsingissä Töölön Arkadiassa tammikuussa 1919.[5] Haminan kadettikoulun tilat jäivät 1920 Reserviupseerikoulun käyttöön. Päärakennus toimii nykyään Reserviupseerikoulun päärakennuksena, jossa majoittuvat koulun ensimmäinen komppania (Kärkikomppania) ja Tiedustelukomppania. Nykyisen päärakennuksen suunnitteli arkkitehti Johan Jacob Ahrenberg vuonna 1898.[6] Sen yhteydessä sijaitsevat maneesi ja upseerioppilaskunnan rakennus.[7]
Johtajat muokkaa
Kadettikoulun johtajina toimivat seuraavat henkilöt:[8]
- kenraalimajuri Peter Georg Thesleff, 1819–1834
- kenraalimajuri E. Dittmars, 1834–1843
- vapaaherra Johan Reinhold Munck, 1843–1855
- kenraalimajuri Otto Leonard von Blom, 1855–1858
- kenraaliluutnantti Karl Mauritz Martinau, 1858–1863
- kenraaliluutnantti, vapaaherra Edvard Gustaf af Forselles, 1863–1871
- kenraalimajuri Frithiof Neovius, 1871–1885
- kenraaliluutnantti Carl Enckell, 1885–1903.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v Screen, J.E.O. & Syrjö, Veli-Matti: Keisarillinen Suomen kadettikoulu 1812-1903 - Haminan kadetit koulussa ja maailmalla. Tammi, 2003.
- ↑ Turtola, Martti: Mannerheim. Helsinki: Tammi, 2016. ISBN 9513191125. }
- ↑ Upseerikoulutuksen historia Kadettikunta. Viitattu 2022-03-1.
- ↑ Toimitusjohtaja Gunnar Öhmann viimeinen Haminan kadetti viimeiseen iltahuutoon, Kylkirauta 3/1984 s. 11
- ↑ Maanpuolustuskorkeakoulu Historia ja perinteet. Viitattu 14.3.2022.
- ↑ Reserviupseerikoulu - RUK Visit Hamina. 14.2.2018. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Reserviupseerikoulu ja muita historiallisia rakennuksia Visit Hamina. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Suomen Kadettikoulun vaiheet. Asemies, 28.1.1939, nro 1, s. 16. Kansalliskirjasto. Viitattu 8.8.2023.
Kirjallisuutta muokkaa
- Laaksonen, Marko (toim.): 230 vuotta kadettiupseereita : Haminan kadetit suomalaisessa yhteiskunnassa. juhlaseminaari ja Kaaderiviikonloppu Haminassa 1.-2.8.2009. Helsinki: Kadettikunta, 2010. ISBN 978-952-99757-3-0. (suomeksi)(englanniksi)
- (sv) G. A. Gripenberg, Finska kadettkåren och dess kamratskap / af G.A. Gripenberg., Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki, (ISSN 0039-6842 ja 2490-1547)
