ARA Independencia
ARA Indepencia (viirinumero V-1) oli Argentiinan laivaston Britannialta 1959 ostama Colossus-luokan lentotukialus Warrior.
| ARA Independencia | |
|---|---|
 Aluksen logo |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | Harland and Wolff, Belfast, Pohjois-Irlanti |
| Kölinlasku | 12. joulukuuta 1942 |
| Laskettu vesille | 20. toukokuuta 1944 |
| Palveluskäyttöön | 20. heinäkuuta 1959 |
| Poistui palveluskäytöstä | myyty romutettavaksi 1971 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma |
14 224 t (kuiva) 19 853 t (kuormattuna) |
| Pituus |
198,12 m (vesiraja) 211,48 m (kokonaispituus) 207,26 m (lentokansi) |
| Leveys |
24,38 m (runko) 22,86 m (lentokansi) |
| Syväys | 7,16 m (kuormattuna) |
| Koneteho | Parsons turbiinimoottorit ja neljä Admiralty kattila 40000 hp |
| Nopeus | 24,25 solmua |
| Miehistöä | 1 075–1 300 |
| Aseistus | |
| Aseistus |
Luovutettaessa: 12 × 40 mm Bofors-ilmatorjuntatykkiä Palvelukseen otettaessa:8 × 40 mm Bofors-ilmatorjuntatykkiä 24 lentokonetta |
Palvelus muokkaa
Warriorin alkuperäisenä nimenä oli Brave, kun rakennustyöt Harland and Wolffin telakalla Belfastissa Pohjois-Irlannissa aloitettiin. Alus oli suunniteltu palvelemaan Intian valtamerellä, joten sen kansille sijoitettuihin järjestelmiin ei asennettu lämmittimiä. Alus laskettiin vesille 20. toukokuuta 1944 ja se valmistui 24. tammikuuta 1946.
Kanadan laivastossa muokkaa
Alus siirrettiin valmistuessaan Kanadan laivastolle nimellä Warrior. Kanadan laivasto totesi 1947 lämmittimien puuttumisen ongelmalliseksi Pohjois-Atlantilla. Kanada ilmoitti aluksen olevan sopimaton heille pyytäen paremmin laivastolleen sopivaa Majestic-luokan lentotukialusta Magnificentia.
Britannian kuninkaallisessa laivastossa muokkaa
Warrior palautettiin Kuninkaalliselle laivastolle ja se otettiin palvelukseen 23. maaliskuuta 1948 samalla nimellä. Alus siirrettiin telakalle Devonportiin, missä sen lentokannelle asennettiin kumikate, jotta aluksella voitiin testata laskutelinettömien koneiden käyttöä. Laskutelinettömänä koneena käytettiin De Havilland Sea Vampirea. Testit olivat onnistuneet, mutta sitä ei siirretty palveluskäyttöön.
Alus sijoitettiin syyskuussa 1949 reserviin, josta se palasi palvelukseen kesäkuussa 1950 kuljettamaan joukkoja ja kalustoa Korean sotaan. Alus vietti pääosan vuosista 1952–1953 Devonportissa telakalla, minkä jälkeen se palasi palvelukseen. Alus siirrettiin 14. joulukuuta 1954 uudestaan huoltoon, jossa alukselle asennettiin viistolentokansi testausta varten.
Warrior osallistui brittien ensimmäiseen vetupommikokeeseen operaatio Grappleen, missä sen kannella oli kourallinen helikoptereita sekä Grumman Avenger As.4 koneita. Koneiden tarkoituksena oli kerätä näytteitä. Operaation päätyttyä kalusto upotettiin saastuneina mereen. Paluumatkalla alus poikkesi Argentiinaan, jossa aluksen toimintaa esiteltiin Argentiinan laivastolle.
Alus poistettiin 1958 palveluksesta ja se asetettiin myyntiin. Alus myytiin 4. heinäkuuta 1958 Argentiinalle. Alus siirrettiin 24. heinäkuuta Portsmouthiin telakalle huoltoon ja se nimettiin Independenciaksi.[1]
Palvelus Argentiinan laivastossa muokkaa
Argentiinan hallitus osti 4. heinäkuuta 1958 Warriorin Britanniasta. Osa aluksen hinnasta katettiin taistelulaivojen Moreno ja Rivadavia sekä panssariristeilijä Pueyrredonin myynnistä saaduilla varoilla. Alus siirrettiin 24. heinäkuuta Portsmouthiin telakalle huollettavaksi ja se nimettiin 6. elokuuta Independenciaksi. Syyskuussa 26 upseeria ja 300 miehistönjäsentä Argentiinan laivastosta, jotka olivat matkustaneet Argentiinasta Bahia Suen Sucesolla, nousivat alukseen tutustuakseen alukseen ja sen järjestelmiin. Aluksella nostettiin ensimmäisen kerran Argentiinan lippu 4. marraskuuta ja se purjehti 8. joulukuuta 1959 Portsmouthista koeajoihin ja kaksi päivää myöhemmin se aloitti purjehduksen Buenos Airesiin.[1]
Argentiinan laivaston ilmavoimat aloittivat 8. kesäkuuta 1959 operoinnin aluksella siten jo ennen aluksen palvelukseen ottoa 8. heinäkuuta. Aluksi laivue koostui vanhoista Yhdysvaltain laivaston F4U-5 ja F4U-5N Corsair hävittäjistä. Lokin siipinen koneita ensin täydennettiin ja sitten ne korvattiin kuudella S2F-1 Trackerillä ja muutamalla Yhdysvalloista hankitulla HSS-1 kuljetushelikopterilla. Corsairit poistuivat palveluksesta vuoden 1965 lopulla, jolloin maa oli viimeinen koneita edelleen käyttänyt.
Laivaston ilmavoimilla oli myös F9F-2 Panther ja F9F-8T Cougar koneita, mutta aluksen katapultti oli riittämätön koneiden ilmaan saattamiseen. Yksi F9F-2 kone laskeutui alukselle, mutta se nostettiin nosturilla pois alukselta ja siirrettiin maihin.
Kun Argentiinan laivasto otti 1969 palvelukeen uuden lentotukialuksen Veinticinco de Mayo, Independencia siirrettiin reserviin. Alus romutettiin maaliskuussa 1971.[1]
Lähteet muokkaa
- McCart, Neil: The Colossus-Class Aircraft Carriers 1944–1972. Cheltenham, UK: Fan Publications, 2002. ISBN 1-901225-06-2. (englanniksi)
- Chesneau, Roger: Aircraft Carriers of the World, 1914 to the Present – an illustrated encyclopedia. Bristol: Brockhampton Press, 1998. ISBN 1-86019-87-5-9. (englanniksi)
- Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1922–1946. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1987. ISBN 0-85177-146-7. (englanniksi)
- Polmar, Norman: Aircraft Carriers – A History of Carrier Aviation and its Influence on World Events Vol. 1, 1909-1945. Dulles, Virginia: Potomac Bools Inc, 2006. ISBN 1-57488-663-0. (englanniksi)
- Lynch, John: Belfast Built Ships. Stroud, Englanti: The History Press, 2012. ISBN 978-0-7524-6339-5. (englanniksi)
Viitteet muokkaa
| HMS Colossus - HMS Glory - HMS Venerable - HMS Vengeance - HMS Perseus - HMS Pioneer - HMS Warrior - HMS Theseus - HMS Ocean - HMS Triumph |
| Edeltäjä: Implacable-luokka – Seuraaja: Majestic-luokka |