Gustav Hartlaub
Karel Johan Gustav Hartlaub (8. marraskuuta 1814 Bremen – 29. marraskuuta 1900) oli saksalainen lääkäri ja eläintieteilijä.[1]
Hartlaub opiskeli Bonnissa ja Berliinissä ja suoritti lääketieteen tohtorin oppiarvonsa Göttingenissä 1838. Hän avioitui Caroline H. Stachowin kanssa vuonna 1844. Hän alkoi vuonna 1840 perehtyä eksoottisiin lintulajeihin, jotka hän lahjoitti Bremenin luonnonhistorialliselle museolle. Hän kuvaili ja nimesi joitakin näistä lajeista ensimmäisenä, muun muassa mustatuppinokan.[1] Yhdessä Cabaniksen kanssa Hartlaub perusti lintutieteellisen aikakauslehden Journal für Ornithologie vuonna 1852.
Vuonna 1857 hän teki retken Afrikkaan ja retken tuloksena syntyi Länsi-Afrikan linnustoa selvittävä teos System der Ornithologie Westafrica’s (1857), jossa hän kuvailee 758 lintulajia. Vuonna 1860 hän julkaisi Madagaskarin linnustoa esittelevän teoksen Systematische übersicht der Vögel Madagascar's. Yhdessä Otto Finschin kanssa hän tutki Polynesian linnustoa.
Useita lintuja on nimetty hänen kunniakseen: namibianfrankoliini (Francolinus hartlaubi), kanelisorsa (Pteronetta hartlaubii), keniantrappi (Lissotis hartlaubii), namibianlokki (Larus hartlaubii), kenianturako (Tauraco hartlaubi), saotomenpöllönen (Otus hartlaubi), aarnitoko (Tockus hartlaubi), ruskoruostepyrstö (Cercotrichas hartlaubi), punasilmätimali (Turdoides hartlaubii), principenmedestäjä (Anabathmis hartlaubii), luhtapiispa (Euplectes hartlaubi) ja kolumbiankerttulitangara (Dacnis hartlaubi).
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Hartlaub, Gustav. Erwin Stresemann, Deutsche Biographie. Viitattu 17.7.2016.(saksaksi)