Mustatuppinokka
Mustatuppinokka, aikaisemmalta nimeltään pikkutuppinokka[2] (Chionis minor) on Etelämantereen tuntumassa elävä rantalintu.
| Mustatuppinokka | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Rantalinnut Charadriiformes |
| Heimo: | Tuppinokat Chionidae |
| Suku: | Tuppinokat Chionis |
| Laji: | minor |
| Kaksiosainen nimi | |
| Alalajit | |
|
|
| Katso myös | |
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Linnun pituus on 38–41 senttiä, siipien kärkiväli 74–79 senttiä. Koiras painaa 530–610 grammaa ja naaras 460–530 grammaa. Muistuttaa sukulaistaan keltatuppinokkaa mutta tästä poiketen sen nokka ja heltta ovat mustat. Sukupuolet ovat samanvärisiä.
Esiintyminen muokkaa
Laji elää Intian valtameren eteläisillä saarilla lähellä Etelämannerta: Etelä-Afrikalle kuuluvalla Prince Edward Islandilla, Ranskan territoriolla Crozetsaarilla ja Kerguelenilla sekä Australian territoriolla Heard Islandilla. Heard Islandin mustatuppinokat muodostavat oman kotoperäisen alalajinsa C. m. nasicornis. Maailman populaatio on kooltaan 13 000–20 000 yksilöä ja lajin kanta on elinvoimainen.[1] Mustatuppinokan elinympäristöä ovat lintu- ja hyljeyhdyskunnat saarten rannoilla. Myös ihmisasutuksen tuntumassa.
Lisääntyminen muokkaa
Mustatuppinokka pesii lintu- ja hyljeyhdyskunnissa. Pesä on kallion- tai maankolossa tai lohkareen alla. Kermanvärisiä ja ruskeatäpläisiä munia on tavallisesti 2 tai 3. Haudonta kestää noin 30 päivää. Poikaset lentävät 7–8 viikon ikäisinä. Mustatuppinokka saavuttaa sukukypsyyden 3–5-vuotiaana.
Ravinto muokkaa
Mustatuppinokka on kaikkiruokainen. Se syö muun muassa leviä, kaloja, raatoja, jätteitä, linnunmunia- ja poikasia, eläinten ulosteita ja muita jätöksiä, pikkujyrsijöitä, selkärangattomia, hylkeen maitoa, verta ja varastaa ruokaa muilta linnuilta.
Lähteet muokkaa
- ↑ a b BirdLife International: Chionis minor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 29.5.2014. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1908. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5.