Gerard Cremonalainen
Gerard Cremonalainen (lat. Gerardus Cremonensis) (n. 1114 Cremona, Lombardia – 1187 Toledo, Kastilia) oli merkittävä italialainen tieteellisten teosten kääntäjä. Hän käänsi Toledossa arabiankielisiä tieteellisiä tekstejä latinaksi tähtitieteen, lääketieteen ja muiden tieteiden alalla. Hänen tunnetuin käännöksensä on Klaudios Ptolemaioksen Astronomia.
Elämä muokkaa
Merkittävin 1100-luvulla arabiasta latinaan kääntänyt henkilö oli italialainen kaniikki Gerard Cremonalainen. Hänen lasketaan kääntäneen 87 tieteellistä teosta arabiasta latinaan. Toledo oli ollut visigoottien pääkaupunki ja katolisen kirkon keskus Espanjassa ennen arabivalloitusta. islamilaisessa al-Andalusissa se menetti pääkaupungin asemansa, mutta 1000-luvun alussa siitä tuli itsenäinen taifa-valtio. Kastilian kuningas Alfonso VI valloitti sen vuonna 1085 tehden siitä pääkaupunkinsa. Toledosta oli 1100-luvulla tullut kiihkeän käännöstyön keskus Euroopassa. Sen laajat kirjastot houkuttelivat tiedonjanoisia oppineita, joiden joukossa arabiankielen Toledossa opetellut Gerard Cremonalainen oli kääntäjänä maineikkain.
Gerard Cremonalainen oli lähtenyt vuonna 1144 Espanjaan päästäkseen kääntämään saataville tullutta arabiankielistä kirjallisuutta latinaksi. Hän aloitti käännöstyönsä Ptolemaioksen teoksesta Almagest tietämättä, että se oli samaan aikaan käännetty Sisiliassa suoraan kreikasta.[1][2] Toledossa Gerard omisti lopun elämästään saattaakseen arabiakielistä tieteellistä kirjallisuutta latinankielisten lukijoiden ulottuville. Hän käytti tarkkaa sanasta sanaan kääntämistä, missä vaihtoehtoiset käännökset merkittiin marginaaliin yhdessä selventävien huomautusten kanssa. [3]
Käännökset muokkaa
Gerard Cremonalainen käänsi Ptolemaioksen Almagestin kahteen kertaan arabiasta, ensin vuonna 1160 ja uudestaan 1175. Henrik Aristippus oli toisaalta kääntänyt Almagestin Sisiliassa suoraan kreikasta noin vuonna 1160.[2] Se jäi kuitenkin arabiasta tehdyn käännöksen varjoon. Gerard Cremonalaisen käännöksestä tuli teoksen vakioversio, ja kirjapainotaidon keksimisen jälkeen juuri se ilmestyi lopulta painettuna 1500-luvulla.[4][5] Kirja käännettiin vielä uudelleen suoraan kreikasta 1400-luvulla kääntäjinä Georgios Trapezuntios ja Johannes Regiomontanus. Almagest muodosti perustan matemaattiselle tähtitieteelle siihen saakka, kunnes Kopernikuksen teoriat syrjäyttivät sen.
Gerard kokosi teoksen Tabulae Toletanae (Toledon taulut), joka oli aikansa täsmällisin ja ajantasaisin kokoelma tähtitieteellistä tietoa. Sen kokoamiseen osallistui myös matemaatikko ja tähtitieteilijä Al-Zarqali, joka tunnetaan lännessä paremmin nimellä Arzachel.
Gerard Cremonalainen julkaisi vuoden 1167 jälkeen arabiasta latinaan tehdyt käännökset Aristoteleen teoksista Meteorologia (kirjat 1–3), Taivaasta ja maailmankaikkeudesta (De Cælo et Mundo), Syntymisestä ja häviämisestä (De generatione et corruptione) ja vuonna 1187 teoksesta Fysiikka. Nämä arabiasta tehdyt käännökset ilmestyivät Mont Saint-Michelin luostarissa tehtyjä myöhemmin, ja luostarissa tehdyt käännökset levisivät laajasti. Suorat käännökset kreikasta olivat toisaalta myös laadukkaampia kuin ne, jotka tehtiin Toledossa ja olivat kiertäneet arabian ja mahdollisesti sitä ennen vielä syyrian kielen kautta.[6]
Al-Farabi, islamilainen "toinen opettaja" Aristoteleen jälkeen, kirjoitti satoja tutkielmia. Hänen tieteitä käsittelevä teoksensa Kitab al-lhsa al Ulum käsitteli tieteen luokittelua ja perusteita ainutlaatuisella ja hyödyllisellä tavalla. Gerard muokkasi siitä teoksen De scientiis (Tieteistä).
Gerard käänsi myös Eukleideen teoksen Alkeet ja Al-Farghanin Astronomian elementit. Hän myös kokosi omia tutkielmia algebrasta, aritmetiikasta ja tähtitieteestä. Tähtitieteellisissä teoksissa laskelmat oli tehty Cremonan ja Toledon maantieteellisten sijaintien mukaan.
Muita käännöksiä ovat muun muassa Theoria eli Theorica planetarum, Avicennan Lääketieteen kaanon, joka oli hyvin merkittävä ja useiden myöhempien latinankielisten käännösten kohde, sekä al-Razin lääketieteellinen teos Almansor (al-kitab al-Mansuri fii al-tibb), joka oli vaikutusvaltainen teos sekä islamilaisessa maailmassa että Euroopassa.[7]
Toinen Gerard Cremonalainen muokkaa
Gerard Cremonalainen ei koskaan merkinnyt käännöksiin omaa nimeään, minkä takia on syntynyt epävarmuutta hänen todellisista käännöstöistään.[3] Joidenkin Gerard Cremonalaisen nimiin pantujen teosten käännösten arvellaan melkein varmasti olleen peräisin 1200-luvulla eläneeltä "toiselta Gerard Cremonalaiselta", eli Gerard de Sablonetalta (Sabbionetta) .[8] Tämä käänsi lähinnä kreikan- ja arabiankielisiä lääketieteen alan teoksia tähtitieteellisten teosten sijasta.
Katso myös muokkaa
Lähteet muokkaa
- Lindberg, David C.: The Beginnings of Western Science. The European Scientific Tradition in Philosophical, Religious, and Institutional Context, Prehistory to A.D. 1450. 2nd ed.. The University of Chicago Press, 2007. ISBN 978-0-226-48205-7. Teoksen verkkoversio.
Viitteet muokkaa
- ↑ J J O'Connor and E F Robertson: Gherard of Cremona MacTutor. 1999. Viitattu 6.1.2016.
- ↑ a b Lindberg, D.C.: The Beginnings of Western Science, s. 216–217, 265. University of Chicago Press, 1992.
- ↑ a b Charles Burnett: Translation and transmission of greek and islamic science to latin christendom.Teoksessa: David C. Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science, s. 362. Cambridge University Press, 2013.
- ↑ G. J. Toomer: Introduction. Teoksessa: Ptolemy's Almagest. (kääntänyt G. J. Toomer), s. 3. Duckworth, 1984. (englanniksi)
- ↑ Charles Burnett: Translation and transmission of greek and islamic science to latin christendom.Teoksessa: David C. Lindberg & Michael H. Shank (toim.): The Cambridge History of Science. Volume 2. Medieval Science, s. 346. Cambridge University Press, 2013.
- ↑ Sylvain Gouguenheim: Aristoteles auf dem Mont Saint-Michel, s. 9. WBG, 2006/2013.
- ↑ Savage-Smith, Emilie: Medicine in Medieval islam. Teoksessa: The Cambridge History of Science. Vol 2. Medieval Science, s. 146. Cambridge University Press, 2013.
- ↑ Gerard of Cremona Catholic Encyclopedia. Viitattu 6.1.2016.