Garamban kansallispuisto
Garamban kansallispuisto on kansallispuisto Kongon demokraattisessa tasavallassa. Se perustettiin vuonna 1938 ja lisättiin vuonna 1980 Unescon maailmanperintöluetteloon. Se on 4 920 neliökilometrin laajuinen ja lähellä Etelä-Sudanin ja Ugandan rajaa. Puisto sijaitsee kahden eliömaantieteellisen alueen rajalla, ja erityisesti sen kasvisto on tästä syystä huomattavan monipuolinen.
| Sijainti | |
|---|---|
| Pinta-ala |
4 920 km². |
| Nimi alkuperäiskielellä |
Parc national de la Garamba |
|---|---|
| Tyyppi | |
| Perustettu | |
| Hallinto |
L’institut Congolais pour la Conservation de la Nature |
Puisto perustettiin alkujaan leveähuulisarvikuonon alalajin zairenleveähuulisarvikuonon ja kirahvin suojelemiseen. Lisäksi alueen norsujen uskotaan syntyneen savanni- ja metsänorsujen välisistä risteymistä. Vaikka puiston alkuaikoina sarvikuonojen yksilömäärät saatiin nousemaan, puisto on 1960-luvun jälkeen kärsinyt pahasti salametsästyksestä. Alueella ovat metsästäneet kongolaiset erityisesti Kongon kriisin aikana, Sudanin sisällissodan molemmat osapuolet ja viime aikoina myös ugandalaisen Herran vastarinta-armeijan joukot. Eläimiä on metsästetty osin ruoaksi, mutta norsuja myös norsunluun ja sarvikuonoja sarvien takia. Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto arvioi vuonna 2010, että puistossa saattaa elää vielä noin neljä sarvikuonoa, kun niitä parhaimmillaan oli vuonna 1960 yli tuhat.
Maantiede ja ilmasto muokkaa
Garamban kansallispuisto sijaitsee Kongon demokraattisen tasavallan koillisosassa. Se rajoittuu Etelä-Sudaniin ja on vain 75 kilometriä länteen Ugandan rajasta.[1] Puiston pinta-ala on 4 920 neliökilometriä, ja sen ympärillä on kolme rauhoitusaluetta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 10 000 neliökilometriä.[2]
Puiston maasto on kumpuilevaa ylänköaluetta, joka viettää lounaaseen Niilin ja Kongon valuma-alueiden väliseltä vedenjakajalta. Puisto on osa muinaista peneplaania, josta nousee joitakin yksittäisiä graniittivuoria. Alueen pääjoet ovat etelärajalla virtaava Dungu, länsirajalla virtaava Aka ja Garamba puiston sisällä.[2]
Puistossa vallitsee trooppinen ilmasto. Sadekausi on maaliskuulta marraskuulle, ja vuosittainen sadanta on noin 1 260 millimetriä. Vuoden keskilämpötilat vaihtelevat 20 ja 30 asteen välillä. Kuivana kautena lämpötila on 36–39 astetta ja kuumat sekä kuivat koillistuulet ovat yleisiä.[2]
Luonto muokkaa
Kasvillisuus muokkaa
Garamban kansallispuisto sijaitsee kahden eliömaantieteellisen alueen rajalla, ja puiston biodiversiteetti on poikkeuksellisen monipuolinen. Se kuuluukin WWF:n ja Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) nimeämään kasvien monipuolisuuskeskukseen. Puistossa kasvaa galleriametsiä, joiden joukossa on metsätiheikköjä ja soita ja erilaisia savanneja tiheästä metsäsavannista lähes puuttomaan savanniin. Lisäksi puiston alueella on akvaattisia elinympäristöjä. Garambassa on noin tuhat erilaista putkilokasvia, joista viisi prosenttia on kotoperäisiä.[2]
Puiston eteläosaa hallitsee ruohosavanni. Yleisiä lajeja siellä ovat erilaiset partaheinät (Hyparrhenia) ja hiusheinät (Loudetia). Alueen puita ovat makkarapuut ja siveydenpuihin kuuluva Vitex donniana. Pohjoisempana kasvaa erilaisia metsiä tiheistä kuivametsistä jokivarsien metsiin ja pieniin suometsiin.[3] Savannimetsien valtalajit ovat ketapaneihin kuuluva Terminalia mollis ja erilaiset kombretumilajit. Puiston koillisosan metsien valtalaji puolestaan on hernekasveihin kuuluva Isoberlinia doka ja hajanaisesti Uapaca somon. Soiden erityislajeja ovat papyruskaisla ja kratomilaji Mitragyna rubrostipulacea.[2]
Eläimistö muokkaa
Garamban kansallispuisto oli pitkään maailman viimeinen elinkelpoinen leveähuulisarvikuonon alalajin zairenleveähuulisarvikuonon luonnollinen asuinalue.[2] Garamba perustettiinkin aikanaan suojelemaan erityisesti leveähuulisarvikuonoa. Niiden määrä saatiinkin nostettua vuoden 1938 noin 200 yksilöstä vuoden 1960 yli tuhanteen yksilöön. Määrät alkoivat laskea kuitenkin 1960-luvulla Kongon kriisin takia.[4] Sodat ja salametsästys ovat vähentäneet sarvikuonojen määrää radikaalisti, sillä IUCN:n mukaan vuonna 2010 puistossa saattoi olla enää neljä zairenleveähuulisarvikuonoa.[5]
Puiston muihin nisäkäslajeihin kuuluu norsuja, joiden uskotaan syntyneen savanni- ja metsänorsujen välisistä risteymistä.[3] Lisäksi puistossa elää pitkäkarvasimpanssi eli schweinfurthinsimpanssi, Kongon demokraattisen tasavallan ainoat kirahvit, virtahepo, kafferipuhvelin alalaji metsäkafferipuhveli, punalehmäantilooppi, kobiantilooppi ja isohevosantilooppi. Alueen apinalajeja ovat oliivipaviaani, gueretsa, brazzanmarakatti, ja petoeläinten lahkon eläimistä siellä elää kaksi saukkolajia, viisi mangustilajia, afrikankultakissa, leopardi ja leijona.[5]
Puistossa elää yli 300 lintulajia, joihin kuuluu 15 päiväpetolintua, 7 haikaraa, 5 kattohaikaraa, 3 trappia, 6 kyyhkyä, 5 mehiläissyöjää, 8 kuningaskalastajaa ja 6 medestäjää.[5] Yleisiä lajeja ovat esimerkiksi joen varsilla tavattava punamehiläissyöjä ja lehmähaikara.[3]
Historia muokkaa
Garamban kansallispuisto perustettiin 1938 zairenleveähuulisarvikuonon ja kirahvin suojelemiseksi.[2] Se liittyi läheisesti Gangala-na-Bodion norsujen domestikaatiokeskukseen, jossa norsuja koulutettiin työskentelemään maanviljelyksillä. Varsinainen puiston perustettiin Belgian kuninkaallisella säädöksellä, ja se oli Afrikan ensimmäisiä kansallispuistoja.[6]
Puiston eläimistöön on kohdistunut vakavia uhkia kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäisen kerran puisto joutui salametsästäjien kohteeksi 1960-luvulla Kongon poliittisen epävakauden aikana. Sarvikuonopopulaatio tippui 1 000–1 300 yksilöstä vain noin sataan yksilöön.[7] Zairen luonnonsuojeluinstituutti perustettiin 1969, jolloin sarvikuonojen lukumäärä alkoi jälleen kasvaa, kun puisto saatiin rauhoitettua. Garambassa eli vuonna 1976 jo noin 490 sarvikuonoa.[8] 1970-luvun lopulla norsunluun ja sarvikuonon sarvien kysyntä ja salametsästys kasvoivat dramaattisesti lähes koko Afrikassa. Garamba oli poikkeuksellisen haavoittuvainen uusiutuneelle metsästykselle, sillä se oli kaukana silloisen Zairen pääkaupungista Kinshasasta ja kaikissa kolmessa läheisessä valtiossa oli levottomuuksia.[7]
Unesco valitsi puiston maailmanperintöluetteloon vuonna 1980. Se ei kuitenkaan vaikuttanut salametsästykseen, ja vuonna 1984 sarvikuonoja oli enää 15 yksilöä.[6] Puisto asetettiin vuonna 1984 vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalle. Samana vuonna alkoi IUCN:n, WWF:n, Frankfurtin eläintieteellisen seuran ja Unescon sponsoroima kunnostusprojekti, jonka avulla pyrittiin kunnostamaan infrastruktuuria ja kehittämään salametsästyksen vastaista toimintaa. Suojelutoimet onnistuivat, ja puisto otettiin vuonna 1992 vaarantuneiden listalta pois; sarvikuonojen lukumäärä oli edelleen vähäinen, mutta se oli noussut 35:een.[7]
Puistoa alkoivat jälleen 1990-luvulla rasittaa alueelliset konfliktit. Sudanin sisällissodan takia Garambaa ympäröiville suojelualueille asettui vuonna 1991 noin 80 000 aseistautunutta pakolaista, jotka metsästivät erityisesti kafferipuhveleita ja kirahveja ruoaksi ja norsuja luun takia. Puiston pohjoisosasta hävitettiinkin lähes kaikki riistaeläimet. Vaarantuneiden maailmanperintökohteiden listalle puisto otettiin jälleen vuonna 1996, kun sieltä oli löydetty kaksi sarven takia metsästettyä sarvikuonoa ja kolme puistonvartijaa oli tapettu. Puiston vartijat riisuttiin aseista 1997, ja tämän jälkeen erityisesti Sudanin kansanvapautusarmeijan harjoittama salametsästys lisääntyi.[7]
Vartijat aseistettiin osittain uudestaan 1999, mikä helpotti turvallisuustilannetta, mutta vuonna 2004 sudanilaiset joukot hyökkäsivät puistoon rahoittaakseen Darfurin konfliktia. Puistossa kuoli kaksi metsävartijaa, useita jäljellä olevista 22 sarvikuonosta ja satoja norsuja. Vuodesta 2005 alueella ovat partioineet myös Joseph Konyn johtaman ugandalaisen Herran vastarinta-armeijan joukot.[7]
Lähteet muokkaa
- Emslie, Richard & Brooks, Martin: African Rhino. Gland: IUCN, 1999. ISBN 2-8317-0502-9. Google-kirjat (viitattu 21.7.2013). (englanniksi)
- Garamba National Park. UNEP-WCMC, 5/2011. World Heritage Information Sheets (zip) (viitattu 21.7.2013). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- Riley, Laura & Riley, William: Nature's Strongholds: The World's Greatest Wildlife Reserves. Princeton, New Jersey: Princeton University Press, 2005. ISBN 0-691-12219-9. Google-kirjat (viitattu 21.7.2013). (englanniksi)
Viitteet muokkaa
- ↑ Riley & Riley, s. 57.
- ↑ a b c d e f g Garamba National Park, s. 1–2.
- ↑ a b c Fauna & Flora African Parks. Arkistoitu 24.6.2013. Viitattu 21.7.2013. (englanniksi)
- ↑ Emslie, s. 44.
- ↑ a b c Garamba National Park, s. 3.
- ↑ a b About the park African Parks. Arkistoitu 6.5.2015. Viitattu 23.7.2013. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Garamba National Park, s. 4–5.
- ↑ Emslie, s. 45.
Aiheesta muualla muokkaa
- UNESCO Garamba National Park Website (englanniksi)