Franziska Lebrun
Franziska Lebrun (o.s. Danzi; kastettu 24. maaliskuuta 1756 Mannheim – 14. toukokuuta 1791 Berliini) oli saksalainen säveltäjä ja oopperalaulaja (sopraano).[1]
Lebrun oli muusikko Innocenz Danzin tytär ja säveltäjä Franz Danzin sisko. Hän teki oopperadebyyttinsä Sandrinan roolissa Antonio Sacchinin teoksessa La contadina in corte Schwetzingenissä 9. elokuuta 1772. Lebrunista tuli Mannheimin hovioopperan johtava sopraano, ja hän oli siellä mukana kantaesittämässä Ignaz Holzbauerin ja Anton Schweitzerin teoksia. Hän työskenteli myös kiertävänä esiintyjänä eri puolilla Eurooppaa. Marraskuussa 1777 Lebrun teki debyyttinsä Lontoossa, johon hän palasi esiintymään kausilla 1779–1780 ja 1780–1781. Vuonna 1778 hän esiintyi La Scalassa sen avajaiskaudella. Lebrun esiintyi myös Pariisin Concert Spirituel -konsertisarjassa. Mannheimin hovin siirryttyä Müncheniin Lebrun jatkoi laulamista siellä. Hän teki esiintymisiä myös Veronassa ja Wienissä. Vuosina 1786–1787 hän oli Napolissa, ja vuonna 1789 hän lähti Berliiniin. Lebrun teki viimeisen esiintymisensä vuonna 1790 Johann Friedrich Reichardtin oopperassa Brenno.[1]
Lebrun sai hyviä arvosteluja Charles Burneylta. Hän sävelsi kaksi laajalti julkaistua sonaattikokoelmaa pianolle ja viululle (1779–1781). Lebrun oli vuodesta 1778 naimisissa oboisti-säveltäjä Ludwig August Lebrunin kanssa. Muusikot Sophie ja Rosine Lebrun olivat pariskunnan lapsia. Lebrunin oppilaisiin kuului Margarethe Marchand, joka meni naimisiin Lebrunin veljen Franz Danzin kanssa.[1]
Lähteet muokkaa
- ↑ a b c Paula Morris, Lebrun, Franziska (1756–1791) Women in World History: A Biographical Encyclopedia, viitattu 10.3.2024 (englanniksi)