Wikipedia

Mannheim

kaupunki Saksassa

Mannheim on Saksan Baden-Württembergin osavaltion toiseksi suurin kaupunki Stuttgartin jälkeen. Kesäkuun 2022 lopussa siellä oli 314 428 asukasta.[2]

Mannheim
vaakuna
vaakuna

Mannheim

Koordinaatit: 49°29′N, 8°28′E

Valtio Saksa
Osavaltio Baden-Württemberg
Hallintopiiri Karlsruhe
Piirikunta kaupunkipiiri
Hallinto
 – Pormestari Peter Kurz (SPD)
Pinta-ala
 – Kokonaispinta-ala 144,96[1] km²
Korkeus 97 m
Väkiluku (30.6.2022) 314 428[2]
 – Väestötiheys 2 169 as./km²









Vesitorni

Kaupunki on merkittävä teollisuuskeskus ja yliopistokaupunki, ja Euroopan toiseksi suurin sisäsatama ja järjestelyratapiha tekevät siitä myös tärkeän liikennesolmun. Mannheim on myös kuuluisa ajoneuvoalan keksijöistään, kuten resiinan ja polkupyörän alkumuotoja kehitelleestä Karl Draisista, Karl Benzin autoista ja Heinrich Lanzin traktoreista. Nykyään Mannheimilla on merkitystä myös popmusiikin luovana keskuksena. Lähimmät suuret kaupungit ovat Frankfurt am Main (noin 70 km pohjoiseen) ja Stuttgart (95 km kaakkoon).

Mannheim muodostaa oman kaupunkipiirinsä (Stadtkreis), eli se ei kuulu mihinkään Saksan piirikunnista.

Maantiede ja ilmasto muokkaa

 
Mannheimin sijainti

Mannheimin kohdalla Neckarjoki laskee Reiniin. Kantakaupunki on näiden kahden joen välisessä ”hevosenkengässä”. Keskikaupunki hahmottuu asukkaille pikemminkin risteävien katujen muodostamien kortteleiden mukaan, viralliset kadunnimet ovat paikallisille asukkaille tuntemattomia.

Vuoden lämpimimmät kuukaudet ovat heinäkuu ja elokuu, jolloin keskimääräinen ylin lämpötila on 25 °C. Kylmintä on tammi- ja helmikuussa, jolloin keskimääräinen alin on vajaan asteen pakkasen puolella.[3]

Historia muokkaa

Mannheim mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran vuonna 764.[4] Pitkään se oli vain vähäinen kalastajakylä. Vuodesta 1284 alkaen se oli osa Wittelsbachin pfalzkreivin maita. Laajempaa merkitystä se sai vasta vuonna 1349, kun sinne rakennettiin Eichelsheimin tulli verottamaan ohi kulkevaa laivaliikennettä. Vuonna 1415 saksalais-roomalainen keisari Sigismund vangitutti viraltapannun vastapaavi Johannes XXIII:n Mannheimiin.

Vuonna 1606 vaaliruhtinas Fredrik IV aloitti Friedrichsburgin linnan rakentamisen Mannheimiin. Tässä yhteydessä syntyi myös nykyisen keskikaupungin omalaatuinen asemakaava, ja kylä kohotettiin kaupungiksi asianmukaisilla privilegioilla. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana Mannheim tuhoutui pahoin. Jälleenrakennuksen yhteydessä myönnetyt laajennetut kaupunkiprivilegiot nostivat Mannheimin taas jaloilleen, mutta Pfalzin perimyssodan aikana 1689 ranskalaiset joukot tuhosivat kaupunkia. Sen jälkeen Mannheimia koetteli myös suuri tulipalo, mutta vaaliruhtinas jälleenrakensi taas itsepäisesti kaupungin houkutellen sinne uusilla privilegioilla lisää uudisasukkaita.

Mannheimin kukoistus 1700-luvulla muokkaa

 
Marktplatz-Denkmal (1760)

Mannheimista tuli 1700-luvulla Kurpfalzin hallituskaupunki, ja paikallinen hovi suosi taiteita ja tieteitä. Tällöin perustettiin myös Mannheimin yliopiston edeltäjä Kurpfälzische Akademie der Wissenschaften, ja kaupungin vieraanvaraisuudesta nauttivat Johann Wolfgang von Goethen, Friedrich Schillerin ja Friedrich Gottlieb Klopstockin kaltaiset merkittävät kirjailijat puhumattakaan itsestään säveltäjämestari Wolfgang Amadeus Mozartista.

Vaaliruhtinas Karl Theodor, jonka ansiota kaupungin kulttuurinen nousu oli, peri vuonna 1778 myös Baijerin ruhtinaan arvonimen ja siirsi hovinsa Pfalzista Baijerin pääkaupunkiin Müncheniin. Tällöin Mannheim alkoi menettää asemaansa muutenkin. Vuonna 1795, Ranskan vallankumouksen seurauksena alkaneissa sodissa, ranskalaiset sotilaat miehittivät Mannheimin, ja itävaltalaisten joukkojen vallatessa kaupungin takaisin vaaliruhtinaalle tykkituli aiheutti tuhoja. Vuonna 1803 Kurpfalz, jonka pääkaupunki Mannheim oli, lakkautettiin itsenäisenä valtiona, ja kun Saksan pikkuvaltioiden kaaosta selviteltiin Wienin kongressin aikana uuteen uskoon, kaupunki päätyi osaksi Badenia.

Mannheim – vallankumouksellinen kaupunki muokkaa

Vuonna 1819 radikaali opiskelija murhasi Mannheimissa venäläistyneen, saksaksi taantumuksellisia näytelmiä kirjoittaneen kirjailija August von Kotzebuen, jonka tsaarin Venäjällä muovautuneet mielipiteet ärsyttivät nuoria vapaamielisiä saksalaisia. Murha johti ruhtinas Metternichin johdolla säädettyihin niin sanottuihin Karlsbadin asetuksiin, joilla pyrittiin kovin kourin tukahduttamaan niin ylioppilaiden kuin lehdistönkin vapaudet.

Radikaali ja demokraattinen henki eli kaupungissa tämän jälkeenkin, varsinkin kun talous sai uutta potkua 1820–1830-luvuilla kehittyneestä laiva- ja rautatieliikenteestä: Mannheim oli yksi vuoden 1848 niin sanotun maaliskuun vallankumouksen keskuspaikkoja, jossa Badenin kansankokous kokoontui. Kun vallankumousta seuraavana vuonna tukahdutettiin, Mannheimissa nähtiin myös teloituksia.

Teollisuuden ja laivaliikenteen pioneerikaupunki muokkaa

Vuonna 1865 Friedrich Engelhorn perusti Mannheimiin kemiallisen tehtaan, Badenin aniliini- ja soodatehtaan, Badische Anilin- und Soda-Fabrik. Yritys tunnetaan nykyään lyhennenimellä BASF ja on kansainvälinen kemian teollisuuden jätti. Vuonna 1868 taas Saksan keskeiset valtiot, Ranska ja Alankomaat sopivat Mannheimin asiakirjalla (Mannheimer Akte) Reinin kansainvälistä laivaliikennettä koskevista määräyksistä. Asiakirja on keskeisiltä osiltaan vieläkin voimassa. Vuonna 1886 Karl Benz koeajoi moottorikäyttöistä autoaan Mannheimissa ja patentoi sen[5].

Teollisuuden ja liikenteen turvin Mannheim paisui 1800-luvun lopulla valtavaksi ja nieli joukon ympäröiviä kyliä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Ranska miehitti Reinin vasemman rannan puoleiset osat Saksaa, jolloin Mannheimista tuli käytännössä rajakaupunki. 1920-luvun alussa kaupungissa nähtiin myös ensimmäinen traktori.

Kansallissosialismin vuodet muokkaa

Poliittisten olojen vapauduttua Mannheim sai vuonna 1928 ensimmäisen sosiaalidemokraattisen pormestarinsa, Hermann Heimerichin, joka pyrki luomaan leimallisesti teollisuuskaupungiksi jääneelle Mannheimille kulttuurisempaa mainetta. Vaikka natsit eivät saaneet Mannheimissa koskaan runsasta kolmannesta enempää ääniä, vuonna 1933 he ottivat kaupungin komentoonsa ja panivat Heimerichin viralta. Julman joukkotuhon enne oli kahden tuhannen juutalaisen kaupunkilaisen vangitseminen ja kuljetus Gursin internointileiriin miehitettyyn Ranskaan vuonna 1940. Monet internoiduista menehtyivät sittemmin tuhoamisleirien kaasukammioissa. Sodan kallistuessa loppuaan kohti liittoutuneiden ilmapommitukset runtelivat Mannheimin aivan raunioiksi, kunnes yhdysvaltalaiset miehittivät kaupungin maaliskuun 1945 lopussa.

Mannheim toisen maailmansodan jälkeen muokkaa

Toisen maailmansodan jälkeen Mannheim jouduttiin jälleen rakentamaan. Linna ja vesitorni palautettiin alkuperäisille paikoilleen, teatteri pystytettiin uuteen kohtaan. Vuonna 1967 Mannheimin korkeakoulu sai virallisen yliopistostatuksen.[6] Nyttemmin kaupungissa on myös muita, ammattikasvatukseen suuntautuneita korkeakouluja.

Teollisuuden taantuminen on vähentänyt viime aikoina työpaikkoja Mannheimista. Tilalle on pyritty hankkimaan palvelualojen yrityksiä, ja rakennustyö ja kaupungin kehittäminen kunnallisin varoin on ollut vilkasta.

Väestö ja uskonnot muokkaa

Teollisuuskaupunkina Mannheim on luonnollisesti vetänyt puoleensa myös suuria joukkoja siirtotyöläisiä. Nykyään kaupungissa asuu suurimpana ulkomaalaisryhmänä parikymmentä tuhatta turkkilaissyntyistä henkilöä. Muita tärkeitä ulkomaalaisperäisiä asukasryhmiä ovat italialaiset ja entisen Jugoslavian alueen asukkaat.

Mannheim kuuluu vanhaan Kurpfalzin alueeseen, josta tuli uskonpuhdistuksen myötä ensin luterilainen, sitten reformoitu. Kaupunki on siis perinteisesti kuulunut protestanttiseen Saksaan, vaikka myös katolisuus on ilmaantunut Mannheimiin olojen vapauduttua. Vuonna 1821 Badenin luterilaiset ja reformoidut kirkot yhdistyivät, joten nykyisin kaupungin protestanttinen väestö kuuluu vapaakirkkojen jäseniä lukuun ottamatta Badenin evankeliseen maakirkkoon. Katoliset mannheimilaiset ovat Freiburgin arkkihiippakunnan alaisia. Turkkilaisten maahanmuuttajien uskonnollisista tarpeista huolehtii sulttaani Selim I:n mukaan nimetty Saksan suurin moskeija. Adolf Hitlerin vainoista pahoin kärsinyt juutalainen seurakunta sai uuden synagogan vuonna 1987.

Kulttuuri muokkaa

Mannheimin mediatarjonta on monipuolinen. Suurimmat paikalliset tiedotusvälineet lienevät sanomalehti Mannheimer Morgen ja kaupungin televisiotornista ohjelmansa lähettävä Rhein-Neckar-Fernsehen.

Mannheim järjestää vuosittain yhdessä Heidelbergin kanssa elokuvajuhlan Internationales Filmfestival Mannheim-Heidelberg.[7]

Metalliyhtye Beyond the Black on kotoisin Mannheimista.

Mannheimissa tehtyjä keksintöjä muokkaa

  •  
    Maailman ensimmäinen polkupyörä, jonka teki Karl Dreis Mannheimissa 1817.
  •  
    Maailman ensimmäinen auto, jonka teki Karl Benz Mannheimissa 1885
  •  
    Karl Benzin työpaja Manheimissa (osoitteessa T6, 11)
  •  
    Virallinen muistolaatta Bertha Benzin ensimmäisen automatkan varrella Mannheimista Pforzheimiin 1888 (104 km)

Lähteet muokkaa

  1. ↑ Stadtgebiet und Flächennutzung Stadt Mannheim. Viitattu 28.6.2023. (saksaksi)
  2. ↑ a b Bevölkerung der Gemeinden Baden-Württembergs am 30. Juni 2022 (PDF) (s. 9) Statistisches Landesamt Baden-Württemberg. Viitattu 28.6.2023. (saksaksi)
  3. ↑ Mannheim, Baden-Württemberg (Germany) YR. Arkistoitu 11.8.2015. Viitattu 2.10.2013.
  4. ↑ Mannheim Encyclopedia Britannica. Viitattu 2.10.2013.
  5. ↑ Bertha Benz Memorial Route
  6. ↑ History Universität Mannheim. Arkistoitu 5.10.2013. Viitattu 2.10.2013.
  7. ↑ Internationales Filmfestival Mannheim-Heidelberg (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla muokkaa

 
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mannheim.
 
Baden-Württembergin piirikunnat ja kaupunkipiirit
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mannheim&oldid=21652725”