Ferenc Kállay
Ferenc Kállay (1790–1861) oli unkarilainen kirjailija ja kirjallisuudentutkija. Hän palveli 1814–1828 sotatuomarina ja oleskeltuaan muutamia vuosia Erdélyissä muutti 1832 Budapestiin, jossa antautui kokonaan kirjallisuustieteellisiin töihin. Huomattavia julkaisuja ovat Históriai értekezés a ’nemes székely nemzet’ eredetéről ('Jalosukuisen székely-kansan alkuperästä', 1829), A magyar nemzetségröl ('Unkarin kansakunnasta', 1836), Kölcsey Ferenc gyermek- és ifjukori ('Ferenc Kölcseyn lapsuuden- ja nuoruudenaika', 1839), Finn-magyar nyelv ('Suomalais-unkarilainen kieli', 1844), jossa Kállay tekee selkoa suomalais-ugrilaista kieli- ja kansatiedettä koskevasta kirjallisuudesta, tutkimuksen siihenastisista tuloksista sekä antaa historiallis-kansatieteellisiä tietoja suomalais-ugrilaisista kansoista, joihin hän katsoo kuuluviksi myös samojedit sekä alkujaan myös baškiirit, meštšeralaiset ja tšuvassit, ja A pogány magyarok vallása ('Pakanallisten unkarilaisten muinaisuskonto', 1861).[1]
| Ferenc Kállay | |
|---|---|
 Ferenc Kállay |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1790 |
| Kuollut | 1861 (70–71 vuotta) |
| Kansalaisuus | Unkari |
| Ammatti | kirjailija, kirjallisuudentutkija |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | unkari |
| Tuotannon kieli | unkari |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Lähteet muokkaa
- ↑ Kállay, Ferenc, Tietosanakirja osa 4, palsta 135, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1912
Aiheesta muualla muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ferenc Kállay Wikimedia Commonsissa
