Etelänkalkkunasarvekas
Etelänkalkkunasarvekas (Bucorvus leadbeateri) on sarvekkaiden heimoon kuuluva lintu sekä suurin sarvekas. Se liikkuu lähes yksinomaan maassa.
| Etelänkalkkunasarvekas | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Sarvinokkalinnut Bucerotiformes |
| Heimo: | Sarvekkaat Bucorvidae |
| Suku: | Sarvekkaat Bucorvus |
| Laji: | leadbeateri |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bucorvus leadbeateri |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Koko ja ulkonäkö muokkaa
Etelänkalkkunasarvekas on suuri lintu, se kasvaa pituudeltaan 90–130 cm pitkäksi. Koiras painaa 3,5–6,2 kg ja naaras painaa 2,2–4,6 kg. Koiras on naarasta suurempi. Höyhenpuku on lähes kaikkialta musta. Siipien kärkien suuret sulat ovat valkoisia. Silmien ympärystö ja kurkun alue ovat paljaita. Ne ovat punaisia, mutta naarailla punaisessa nahassa on sinisiä alueita.
Elinalueet muokkaa
Etelänkalkkunasarvekasta tavataan päiväntasaajan eteläpuolisessa Afrikassa.
Elinympäristö muokkaa
Etelänkalkkunasarvekkaat elävät metsäisillä mailla, savanneilla ja ruohikkoisilla alueilla. Niitä on tavattu korkeimmillaan kolmen kilometrin korkeudessa.
Ravinto muokkaa
Etelänkalkkunasarvekkaat ovat lihansyöjiä. Ne pyydystävät lähes jatkuvasti pieniä eläimiä, kuten hyönteisiä, heinäsirkkoja, kovakuoriaisia, skorpioneja ja termiittejä. Kuivan kauden aikana ne syövät etanoita, sammakoita ja konnia. Joskus etelänkalkkunasarvekkaat syövät suurempia saaliita kuten käärmeitä, liskoja, rottia, jäniksiä, oravia ja kilpikonnia. Ne saattavat syödä myös haaskoja, hedelmiä ja siemeniä.
Käyttäytyminen muokkaa
Etelänkalkkunasarvekkaat orsivat puissa. Ne elävät enintään kahdeksan linnun ryhmissä. Alue voi olla 100 km²:n kokoinen.
Lisääntyminen muokkaa
Pesät ovat reikiä puissa tai kalliojyrkänteellä. Ne on vuorattu kuivilla lehdillä. Sisäänkäyntiä ei ole muurattu kiinni kuten sarvinokilla. Naarat munivat 1–3 munaa, joita ne hautovat 37–43 päivää. Poikaset ovat aluksi vaaleanpunaisia, mutta ne muuttuvat mustiksi kolmen päivän kuluessa. Nuoret linnut varttuvat lentokykyisiksi noin 85 päivässä. Ne saavuttavat sukukypsyyden neljän–kuuden vuoden iässä.
Uhanalaisuus muokkaa
Etelänkalkkunasarvekas luokitellaan vaarantuneeksi lajiksi. Syynä tähän on sopivien elinympäristöjen nopea väheneminen eteläisessä Afrikassa.
Lähteet muokkaa
- Cristopher M. Perrins, Otavan lintutieto, Otava
- tietoa linnusta englanniksi
Viitteet muokkaa
- ↑ BirdLife International: Bucorvus leadbeateri IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 6.6.2014. (englanniksi)