Diogeneestä ja hyveestä

Diogeneestä ja hyveestä (m.kreik. Διογένης ἤ Περὶ ἀρετῆς, Diogenēs ē Peri aretēs) on Dion Khrysostomoksen eli Dion Prusalaisen kirjoittama puhe, joka käsittelee hyveitä kyynisen filosofian näkökulmasta.[1]

Diogeneestä ja hyveestä
Διογένης ἤ Περὶ ἀρετῆς
Alkuperäisteos
Kirjailija Dion Khrysostomos
Kieli muinaiskreikka (klassinen)
Genre puhe
Julkaistu 1. vuosisata/100-luku
Suomennos
Suomentaja Juhana Torkki
Kustantaja Otava
Julkaistu 2022
ISBN 978-951-1-42569-4
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Historia muokkaa

Dion Khrysostomos kirjoitti ensimmäisen vuosisadan lopulla ja 100-luvun alussa. Puheen Diogeneestä ja hyveestä hän kirjoitti mitä ilmeisimmin ollessaan kyynikon kaltaisena kiertelevänä maanpakolaisena sen jälkeen, kun keisari Domitianus karkotti hänet Roomasta. Tämä käy ilmi muun muassa siitä, että hän vertaa omaa asemaansa kyynikkofilosofi Diogenes Sinopelaiseen.[2] Puheessa on paljon yhtäläisyyksiä Dionin Isthmialaiseen puheeseen. Siksi on ajateltu, että puheet olisivat syntyneet suunnilleen samoihin aikoihin.[3]

Puhe on Dionin kirjoitusten luettelossa numerolla 8.[1] Tekstin on suomentanut Juhana Torkki osana Dionin tekstien kokoelmaa Onnellisuudesta (Otava 2022).

Sisältö muokkaa

Dion aloittaa kertomalla Diogeneen vaiheista Ateenassa, jossa hän kuunteli Antistheneen opetuksia. Antistheneen kuoleman jälkeen Diogenes siirtyi Korinttiin. Hän katsoi, että viisaan tulee asettua sinne, missä typeryksiä on eniten, jotta voi nuhdella heitä heidän tietämättömyydestään. Tämän jälkeen Dion kertoo Diogeneen käynnistä Isthmian kisoissa. Diogenes meni kisapaikallekin vain parantaakseen ihmisiä heidän tyhmyydestään. Kysyjille hän vastasi tulleensa paikalle kilpailemaan hänkin, hänen vastustajansa olivat nimittäin elämän koettelemukset, kuten nälkä, kylmä ja köyhyys, ja kaikkein suurimpana nautinnonhalu. Suurimmalle osalle ihmisistä ne olivat hirvittäviä ja voittamattomia vastustajia, päin vastoin kuin hänelle.[4]

Taisteluaan näitä vastustajia vastaan Diogenes vertaa teoksessa Herakleen urotöihin. Kun Diogenes esitetään kertomassa, kuinka hän kesti nälkää, janoa ja köyhyyttä, ja kuvaamassa näitä urotöitä, Dionin yleisö ajatteli varmasti Dionia itseään; ja Heraklesta tyrannisoineen Eurystheuksen kohdalla he ajattelivat varmasti Dionin karkottanutta Domitianusta.[2][4]

Puheessa Diogeneesta ja hyveestä, samoin kuin Isthmialaisessa puheessa, esiintyy Isthmian juhliin osallistunut Diogenes. Siinä missä viimeksi mainittu käsittelee erityisesti Diogeneen opetusmenetelmää, Diogeneestä ja hyveestä keskittyy tämän opetusten aiheisiin. Samalla kumpikin puhe tuo esille sen, kuinka Diogenes käytti joukkokokoontumisia ajattelunsa esilletuomiseen. Puheet myös tekevät samat viittaukset lääkereihin sekä koiriin, joista kyynikot saivat nimensä.[3][5]

Lähteet muokkaa

  1. a b Dio Chrysostom LacusCurtius. Viitattu 25.4.2022.
  2. a b Diogenes or On Virtue: Loeb Edition Introduction LacusCurtius. Viitattu 25.4.2022.
  3. a b The Ninth or Isthmian Discourse: Loeb Edition Introduction LacusCurtius. Viitattu 25.4.2022.
  4. a b Dion Khrysostomos: Diogeneestä ja hyveestä 1–36.
  5. Dion Khrysostomos: Isthmialainen puhe 1–22.

Kirjallisuutta muokkaa

Suomennos muokkaa

  • Dion Prusalainen: Diogeneestä ja hyveestä. Teoksessa Dion Prusalainen: Onnellisuudesta, s. 99–112. Muinaiskreikasta suomentanut ja esipuheen kirjoittanut Juhana Torkki. Helsinki: Otava, 2022. ISBN 978-951-1-42569-4.

Muita käännöksiä ja tekstilaitoksia muokkaa

  • Dio Chrysostom: On Virtue. Teoksessa Dio Chrysostom: Discourses 1–11. Translated by J. W. Cohoon. Loeb Classical Library 257. Cambridge, MA: Harvard University Press, 1932.

Aiheesta muualla muokkaa