Dinara Asanova
Dinara Kuldaševna Asanova (ven. Дина́ра Кулда́шевна Аса́нова, 24. lokakuuta 1942 Frunze – 4. huhtikuuta 1985 Murmansk) oli kirgisialaissyntyinen neuvostoliittolainen elokuvaohjaaja.
Asanova työskenteli 1960-luvun alussa Kyrgyzfilmin studiolla[1] ja opiskeli sen jälkeen Mihail Rommin ja Aleksandr Stolperin johdolla Neuvostoliiton elokuvakoulussa VGIK:ssä, josta hän valmistui vuonna 1970. Hän työskenteli Lenfilmillä vuodesta 1974 lähtien.[2]
Ohjaaja tuli tunnetuksi puhdashenkisistä lapsikuvauksistaan Tikan päätä ei särje (Ne bolit golova u djatla, 1975) ja Avain kuuluu vain sinulle (Kljutš bez prava peredatši, 1977). Niistä jälkimmäinen sai yleisliittolaisen elokuvafestivaalin ja Moskovan elokuvajuhlien[2] sekä Komsomolin palkinnot[3]. Vuonna 1980 Asanovalle myönnettiin Venäjän SFNT:n ansioituneen taiteilijan arvonimi[2]. Elokuva Kurittomat (Patsany, 1983) sai Neuvostoliiton valtionpalkinnon ohjaajan kuoleman jälkeen[3].
Asanova tunnettiin rohkeana neuvosto-ohjaajana, joka uskalsi tuoda elokuvissa esiin myös yhteiskuntajärjestelmän huonoja puolia, esimerkiksi koululaitoksen kritiikkiä nuorison näkökulmasta. Helsingin Sanomien Mikael Fränti luonnehti Asanovaa elokuvan Kurittomat esittelyssään 1984: ”Dinara Asanova ei peittele ongelmia, ei välttele koviakaan tosiasioita, ei jata kuvaamatta julmuutta ja pahuutta, jos sitä jossain esiintyy.”[4]
Asanovan viimeiseksi elokuvaksi jäi Rakkaani, ainoani (Milyi, dorogoi jedinstvennyi..., 1985), yöllinen tarina 19-vuotiaasta Annasta[5]. Asanova kuoli sydänkohtaukseen keskeneräiseksi jääneen Neznakomka-elokuvan kuvauksissa[1].
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Rollberg, Peter: Historical Dictionary of Russian and Soviet Cinema, s. 63. Lanham, Maryland; Toronto; Plymouth, UK: The Scarecrow Press, 2009. ISBN 978-0-8108-6268-5.
- ↑ a b c Kino: entsiklopeditšeski slovar, s. 30. Moskva: Sovetskaja entsiklopedija, 1986.
- ↑ a b Entsiklopedija kino dic.academic.ru. Viitattu 23.5.2014. (venäjäksi)
- ↑ Fränti, Mikael: Kriittinen neuvostofilmi. Helsingin Sanomat, 20.5.1984, s. 99. Näköislehti (maksullinen).
- ↑ Fränti, Mikael: Rakkaani, ainoani. Helsingin Sanomat, 7.3.1986, s. 49. Näköislehden aukeama (tilaajille).