Chitra
Chitra on pehmeäkilpikonnien heimoon kuuluva kilpikonnasuku, johon kuuluu kolme lajia. Niitä tavataan Etelä-Aasiassa ja Malaijien saaristossa, missä ne elävät suurissa joissa. Chitra-lajit ovat suurikokoisia kilpikonnia ja haluttua ihmisravintoa. Liikapyynti ja elinympäristöjen tuhoutuminen ovat tehneet ne harvinaisiksi.
| Chitra | |
|---|---|
 Kitrakilpikonna (Chitra indica) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Matelijat Reptilia |
| Lahko: | Kilpikonnat Testudines |
| Alalahko: | Pystytaivuttajat Cryptodira |
| Heimo: | Pehmeäkilpikonnat Trionychidae |
| Alaheimo: | Trionychinae |
| Suku: |
Chitra Gray, 1864[2] |
| Katso myös | |
Ulkonäkö ja koko muokkaa
Chitra-suvun kilpikonnat ovat hyvin suuria; kookkaimpien yksilöiden paino ylittää sata kiloa ja niiden kilven pituus voi olla yli metrin.[3][4] Suurin laji on Chitra chitra, jonka kilven pituus voi olla jopa 122 senttimetriä.[5] Chitra-lajien pää on pitkä, kapea ja virtaviivainen. Kuono on lyhyt ja silmät sijaitsevat hyvin edessä.[4][6] Nahkan peittämä selkäkilpi on erittäin litteä, ja se on suunnilleen yhtä leveä kuin se on pitkä. Suvulla on tunnusomaisia selkäkilven, pään ja kaulan kuviointeja, jotka vaihtelevat lajien ja alalajien välillä.[4]
Levinneisyys ja elinympäristö muokkaa
Chitra-suvun lajit ovat trooppisia vesikilpikonnia, joita tavataan Etelä-Aasiassa ja Malaijien saaristossa.[2][6] Toisin kuin lähisukuinen Pelochelys, jota tavataan usein estuaareissa ja jopa meressä, Chitra vaatii elinympäristökseen suuria alankojokia.[4] Vaikka lajien ei tiedetä voivan ylittää merialueita, Indonesiassa lajin Chitra chitra levinneisyys ulottuu Sumatran ja Jaavan saarille.[2][4] Jaavalta on myös löydetty sen fossiileja, jotka ovat peräisin pleistoseenilta.[1] Saarille levittäytymisen on luultavasti mahdollistanut Sundan- ja Malakansalmen kapeus yhdessä kvartäärikauden matalamman merenpinnan kanssa. Tuohon aikaan Chitra-suvun levinneisyysalue oli kannaksien ansiosta kokonaan yhtenäistä maa-aluetta.[4]
Elintavat muokkaa
Chitra-suvun kilpikonnat viettävät suurimman osan ajastaan piiloutuneena suurten jokien pohjaan.[4] Ne syövät kaloja, nilviäisiä, katkarapuja ja vesikasveja. Naaras munii suuren pesyeen, noin 80–100 munaa. Munat ovat pyöreitä ja valkoisia, ja niissä on sitkeä, nahkamainen kuori.[3]
Uhat muokkaa
Aikuiset Chitra-kilpikonnat ovat erittäin haluttua ihmisravintoa. Liikapyynti ja elinympäristöjen tuohutuminen ovat tehneet niistä harvinaisia lähes koko niiden levinneisyysalueella.[4] IUCN:n arvioimasta kahdesta lajista kitrakilpikonna (Chitra indica) on erittäin uhanalainen ja Chitra chitra äärimmäisen uhanalainen.[2] Myös Chitra vandijki on alustavan arvion perusteella äärimmäisen uhanalainen.[3]
Lajit muokkaa
Sukuun kuuluu kolme lajia:[2][7]
- Chitra chitra
- Kitrakilpikonna (Chitra indica)
- Chitra vandijki
Lähteet muokkaa
- ↑ a b Georgalis, Georgios L. & Joyce, Walter G.: A Review of the Fossil Record of Old World Turtles of the Clade Pan-Trionychidae. Bulletin of the Peabody Museum of Natural History, 1.4.2017, 58. vsk, nro 1, s. 115–208. Peabody Museum of Natural History, Yale University. doi:10.3374/014.058.0106. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Midtgaard, Rune: Genus Chitra RepFocus. Viitattu 15.1.2021. (englanniksi)
- ↑ a b c Platt, S. G. et al.: Chitra vandijki McCord and Pritchard 2003 – Burmese Narrow-Headed Softshell Turtle. Teoksessa Rhodin, Anders G. J. et al. (toim.): Conservation Biology of Freshwater Turtles and Tortoises: A Compilation Project of the IUCN/SSC Tortoise and Freshwater Turtle Specialist Group, s. 074.1–074.7. Chelonian Research Monographs No. 5, 2014. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 17.1.2021). doi:10.3854/crm.5.074.vandijki.v1.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h McCord, William P. & Pritchard, Peter C. H.: A review of the softshell turtles of the genus Chitra, with the description of new taxa from Myanmar and Indonesia (Java). Hamadryad, 2002, 27. vsk, nro 1, s. 11–56. Artikkelin verkkoversio (pdf). Viitattu 15.1.2021. (englanniksi)
- ↑ Franklin, Carl J.: Turtles, s. 137. St. Paul, MN: Voyager Press, 2007. ISBN 978-0-7603-2981-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 17.1.2021). (englanniksi)
- ↑ a b Chan-ard, Tanya & Parr, John W. K. & Nabhitabhata, Jarujin: A Field Guide to the Reptiles of Thailand, s. 26. New York: Oxford University Press, 2015. ISBN 978-0-19-973650-8. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.1.2021). (englanniksi)
- ↑ Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Chitra The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 15.1.2021. (englanniksi)