Pleistoseeni
 |
Tämän artikkelin tai sen osan on katsottu tarvitsevan asiantuntijan arviota. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
| Kvartäärikauden jako | |||
|---|---|---|---|
| kausi | epookki | vaihe | Ikä (mvs) |
| Kvartääri | holoseeni | Meghalayan | 0.0042–0 |
| Northgrippian | 0.0082–0.0042 | ||
| Greenlandian | 0.0117–0.0082 | ||
| pleistoseeni | Taranto (myöhäis) |
0,0117–0,126 | |
| Joonia (keski) |
0,126–0,781 | ||
| Calabria | 0,781–1,806 | ||
| Gela | 1,806–2,588 | ||
| Neogeeni | plioseeni | Piacenza | vanhempi |
| Kvartäärikauden jako ICS:n mukaan tammikuussa 2013.[1] | |||
Pleistoseeni on Maan historiassa geologinen aikakausi, joka alkoi noin 2,6 miljoonaa vuotta sitten ja päättyi noin 11 500 vuotta sitten.[2] Pleistoseenikaudelle olivat ominaisia toistuvat jääkaudet ja ihmisen nopea evoluutio ja aivan lopussa myös kiihtyvä kivikautinen kulttuurikehitys ja maanviljelyksen ensimmäiset elkeet. Pleistoseenikaudella eli monia kauden lopussa ja seuraavan kauden alussa sukupuuttoon kuolleita eläimiä, kuten mammutti, mastodontti, sapelihammaskissa ja jättiläislaiskiainen. Pleistoseeni oli kvartäärikauden ensimmäinen osa, ja sitä seurasi nykyisin jatkuva holoseeni.
Jo plioseenikauden loppupuolella noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten maapallon ilmasto viileni huomattavasti. Lämpötila laski edelleen, ja noin 0,9 miljoonaa vuotta sitten alkoivat keskipleistoseenin suuret jääkaudet. Pleistoseenikauden lopussa päättyivät viime jääkausi ja ihmisen historiassa niin sanottu paleoliittinen kivikausi.
Pleistoseeni ja holoseeni (nykyinen jääkauden jälkeinen lämpökausi) muodostavat yhdessä kvartäärikauden. Välillä oli vallalla jaottelu, jonka mukaan neogeenikausi ulottui pidemmälle ja pleistoseeni on neogeenin kolmas kausi.
Jääkausiaika päättyi pleistoseenikauden lopussa, ja monet jättiläiseläimet hävisivät sen jälkeen ehkä osin ilmastonmuutosten, osin aikaisempia ihmislajeja kehittyneemmän nykyihmisen metsästämänä. Pleistoseenin ajallinen määritelmä on muuttunut asiasta käydyn pitkän keskustelun jälkeen. Aiemmin sen katsottiin alkaneen 1,8 miljoonaa tai 1,6 miljoonaa vuotta sitten. Vuonna 2009 geologinen yhteisö siirsi pleistoseenin (ja kvartäärikauden) alkukohdan 2,588 miljoonaan vuoteen, aikaan jolloin Maan ilmasto Gela-vaiheen (ja pretegelen-vaiheen) alussa kylmeni ratkaisevasti.[2]
Kohti pleistoseenin jääkausia muokkaa
- Pääartikkeli: Plioseeni
Merkittävä Maan lämpötilaan vaikuttava tekijä on merivirtojen kierto. Jos päiväntasaajan lähellä on koko Maan kiertävä yhtenäinen merivirta, Maa on lämmin.
Maapalloa viilentävät napojen lähellä pyörivät yhtenäiset kylmät merivirrat ja jäätiköitymiskykyiset mantereet korkeilla leveysasteilla. Maa oli ollut pitkään hyvin lämmin - Englannin leveysasteilla kasvoi trooppisia kasveja. Maa oli alkanut viiletä jo eoseenikaudella mannerliikuntojen takia. Noin 35 miljoonaa vuotta sitten Australia ajautui Etelämantereesta riittävän kauas, jotta leveä, kylmä merivirta saattoi kiertää Etelämantereen ympäri ja jäähdyttää maapalloa. Noin 14–13 miljoonaa vuotta sitten Afrikka törmäsi Euraasiaan.
Välimeren paikalla silloin ollut Tethysmeri eristyi Atlantista. Tethysmeren sulkeutuminen ohjasi sen kautta kulkeneen lämpimän merivirran kiertämään Afrikan eteläkärjen viileämpien vesien kautta. Tämä käynnisti jäätiköitymisen Etelämantereella. Ilmasto viileni, arot ja savannit laajenivat ilmaston kuivumisen takia. Maa viileni edelleen muun muassa Himalajan ja Tiibetin ylängön kohoamisen takia. Noin 6 miljoonaa vuotta sitten hävisivät palmut Keski-Euroopasta. Lämpimällä merivirralla oli yhä kapea reitti Panamankannaksen tienoilla, mutta se alkoi supistua toden teolla 4,5 miljoonaa vuotta sitten. Silti maa oli nykyistä lämpimämpi vielä noin 4 miljoonaa vuotta sitten. Euroopassa oli 4–5 astetta nykyistä lämpimämpää, ja Ranskassa kasvoi suosypressejä. Maa koki tilapäisiä viilenemisiä noin 3,3 ja 3,15 miljoonaa vuotta sitten, jolloin Panamankannas näytti hetkeksi sulkeutuneen, mutta avautui uudelleen. Maa ajautui lopullisesti jääkausitilaan noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten, kun Panamankannaksen sulkeutuminen muutti merivirrat ja Atlantin suolapitoisuuden niin, että Maan akselikallistuman ja radan muutokset saattoivat ohjailla maan lämpötiloja. Jääkausitilassa termohaliinikierto, johon kuuluu pohjoista Eurooppaa lämmittävä Golf-virta, on hyvin herkästi häiriytyvä. Kun Maan ilmasto kylmeni noin 2,75 miljoonaa vuotta sitten, alkoivat kylmät ja kuivat sekä lämpimät ja kosteat kaudet vuorotella säännöllisesti. Laajoilla alueilla metsä ja aro vaihtelivat niin, että viileällä jaksolla oli aroa ja lämpimällä metsää. Noin 0,87 miljoonaa vuotta sitten alkoi Dorst, ensimmäinen 100 000 vuotta kestänyt pitkä ja hyvin kylmä jääkausi.
Pleistoseenikauden eläimistö muokkaa
Pleistoseenikaudelle oli tyypillistä ihmisen nopea evoluutio. Pleistoseenina eli myös monia myöhemmin sukupuuttoon kuolleita jättiläismäisiä eläimiä. Kauden päättyessä tapahtui ilmeisesti ihmisen aiheuttama jättieläinten joukkosukupuutto. Tämä viime jääkauden päättymisen aikainen joukkosukupuutto tapahtui Euroopassa ja Amerikassa, ja se liittynee nykyihmisen metsästystoimintaan, mahdollisesti myös ihmisen aiheuttamiin metsäpaloihin.[3]
Pleistoseenia edeltävän plioseenikauden lopussa Euroopassa eli Villafrancium-lajisto, joka säilyi pitkälle pleistoseenikaudellekin, vaikka ilmasto viilenikin. Oli kolmivarpaisia Hipparion-hevosia, luolaleijonia, alkuhärkiä, norsuja ja niin edelleen. Pleistoseenin muutokset olivat suuria. Nykyisen kaltainen hevonen ilmestyi. Mammutti kehittyi etelänmammutista aromammutiksi ja lopulta villamammutiksi.
Suuria kissaeläimiä eri puolilla maailmaa olivat muun muassa kissaeläimiä hieman alkeellisemman Macharodontinae-suvun sapelihammaskissat Megantereon, Homotherium, Dinobastis ja Smilodon. Dinofelis-sapelihammaskissa eli kauden alussa. Kaudella tulivat kuvaan nykyaikaisen Felinae-alaheimon kissaeläimet eli muun muassa leopardi, puuma, ilves.
Pleistoseenin Euroopalle oli jäätiköitymisten toistuessa tyypillistä kasvi- ja eläinlajiston harveneminen varsinkin pohjoisesta. Esimerkiksi euroopanvirtahepoa oli vielä viime interglasiaalilla Englannissa, mutta ei enää nykyisellä holoseenilla. Jääkauden väitetään kiihdyttäneen evoluutiota siten, että jääkaudella puolet lajeista korvautui uusilla noin puolessa miljoonassa vuodessa, mutta alkuplioseenilla 2 miljoonassa vuodessa.[4] Jääkausia edeltävällä Villafranchium-kaudella eläimistö vaihteli metsä- ja arolajiston välillä. Arokausina oli antilooppeja, hevosia ja gepardeja, metsäkausina peuroja, villisikoja ja karhuja. Tegelen-lämpökaudella oli etelännorsuja, jättiläishyeenoja ja Ursus etruscus -karhuja. Waal-lämpökaudella oli Englannissa etelännorsuja, ensimmäiset aromammutit, leveäotsahirvi ja niin edelleen. Cromer-lämpökaudella noin 500 000 vuotta sitten oli Englannissa virtahepoja, magotteja, luolakarhuja, jättileijonia, etelännorsuja ja heidelberginihmisiä, joiden kulttuuri oli Abbeville-käsikirveskulttuuri.
Tiglia-lämpökaudella noin 1,5 miljoonaa vuotta sitten oli vielä Ursus etruscus -karhuja ja ehkä jo Ursus americanus -karhujakin, mutta Waal-lämpökaudella noin miljoona vuotta sitten kehittyneempiä Ursus savini ja Ursus thibetianus ja Ursus americanus -karhuja.
Jääkauden tyypillinen uusi tulokas oli mammutti, ja myskihärkä oli tyypillinen jääkauden laji, joka ilmestyi jo varhaisella Günz-jääkaudella (yli 600 000 vuotta sitten), samoin peura, tunturisopuli, kaulussopuli ja lapinmyyrä. Mindel-jääkaudella 400 000 vuotta sitten tulivat jättiläishirvi, villasarvikuono, ahma, naali ja luolakarhu sekä nykyinen ruskea karhu ja jättiaromammutti. Noin 300 000 vuotta sitten Holstein-kaudella kehittyi luolakarhu Ursus spelaeus. Samoihin aikoihin oli nykyisenlaisia Ursus arctos-karhuja. Tämä nykykarhu lienee eronnut luolakarhun kehityslinjasta 1,5 miljoonaa vuotta sitten Tiglian-kaudella.
Metsäjänis kehittyi Riss-jääkaudella, joka oli alle 300 000 vuotta sitten. Riss-kaudella oli mammutteja, villasarvikuonoja, arobiisoneja, arosarvikuonoja sekä muita kylmässä viihtyviä tai pohjoisia lajeja. Ihmisen kulttuuri oli Acheul-käsikirveskulttuuria ja Clacton-levykirveskulttuuria.
Eem-lämpökaudella noin alle 120 000 vuotta sitten oli Englannissa virtahepoja, metsänorsuja ja Merckin sarvikuonoja. Jääkarhu näyttää kehittyneen vasta viimeisellä Veiksel-jääkaudella alle 100 000 vuotta sitten. Myskihärkä levisi Uuteen maailmaan vasta viime jääkaudella. Veiksel-jääkaudelle tyypillisiä olivat arobiisoni, mammutti, villasarvikuono, peura, jättiläishirvi, luolakarhu, luolahyeena, luolaleijona ja naali. Veiksel-jääkauden alkupuolinen ihminen oli neandertalinihminen, jääkauden keskivaiheen ja loppuvaiheen ihminen nykyihminen. Nykyihminen saapui Eurooppaan noin 40 000 vuotta sitten.
Amerikassa eli vielä pleistoseenillakin monen metrin pituisia jättiläislaiskiaisia. Biisoni saapui Amerikkaan Riss-jääkaudella. Pleistoseenikauden lopussa ja holoseenin alussa hävisi monia jättimäisiä eläimiä ihmisen metsästystoiminnan ja ilmastonmuutoksen ja ehkä tautien takia. Ihmisten uskotaan metsästäneen megafaunasta muun muassa mammutit, joiden poikasia sapelihammaskissat söivät. Amerikassa hävisivät mastodontit, jättiläislaiskiaiset ja jättiläisvyötiäiset (glyptodontit Glyptodon). Erityisen paha joukkosukupuutto tapahtui Pohjois-Amerikassa, jossa kamelit ja hevoset hävisivät.
Pleistoseenikauden kasvillisuus muokkaa
Kasvilajisto oli pleistoseenilla yleisesti ottaen melko lähellä nykyistä, mutta vaihteli tuntuvasti suurten jääkausiin liittyvien ilmastonvaihtelujen mukana. Monilla alueilla, joilla ei tapahtunut huomattavaa kylmenemistä, tapahtuikin kuivumista, ja joillakin alueilla metsälajisto ja arolajisto vaihtelivat peilikuvamaisesti.[5][6][7][8] Esimerkiksi Alankomaissa kasvoi toisinaan lähes lämpimänlauhkean ilmaston lehtimetsäkasvillisuutta, toisinaan alue oli arktista tundraa. Kylmiksi jääkausiksi lauhkean ilmanalan kasvillisuus pakeni Etelä-Euroopan refugioihin. Cromer-kaudella oli Luoteis-Euroopan kasvilajisto supistunut lähes nykyiselleen. Monet puulajit hävisivät Pohjois- ja Keski-Euroopasta kauden edetessä.[9]
Pleistoseenikauden jako muokkaa
Pleistoseenikauden jaksojen ajoitus nykyisin perustuu muun muassa merenpohjasta sekä Grönlannin ja Etelämantereen jäästä porattuihin näytteisiin, joiden kerrostumista päätellään ilmaston lämpötilan vaihtelut ja jääkausijaksot.
Seuraavan pohjalta saa kuvan siitä, miten hajanaisia mantereilta saadut tiedot ovat olleet eri lähteiden mukaan: Günzin ja Mindelin välissä on joillain alueilla Alpeilla Haslach-jääkausi. Gunz, Haslach ja Mindel muodostavat Deckenin. Deckshotter jakautuu Tonavaan (Donau) ja Biberiin (Menap, Eburon), ja siinä on mukana myös mahdollisesti Ylä-Tiglia. Erään oletuksen mukana Weybourne olisi sama kuin Günz.lähde?
- Myöhäispleistoseeni 0,126–0,0115 Nykyihminen
- Keskipleistoseeni 0,781–0,126 Suuret jääkaudet
- Varhaispleistoseeni 2,588–0,781 Varhaisimmat ihmislajit
| Kausi | Aika (miljoonaa vuotta sitten) | |
|---|---|---|
| Holoseeni | 0–0,0115 | |
| Pleistoseeni | Veiksel-jääkausi | 0,0115–0,11 |
| Eem-interglasiaali | 0,11–0,15 | |
| Saale-jääkausi | 0,15–0,38 | |
| Holstein-interglasiaali | 0,38–0,40 | |
| Elster-jääkausi | 0,40–0,42/0,5? | |
| Cromer-kausi | 0,42 (0,5?)–0,85 (0,8?) | |
| Bavel-kausi | 0,85–1,07 | |
| Menap-jääkausi | 1,07–1,20 | |
| Waal-lämpökausi | 1,20–1,45 | |
| Eburon-jääkausi | 1,45–1,80 (tai n.1,3–1,6) | |
| Tiglia-lämpö | 1,80–2,40 | |
| Pre-Tiglia-jääkausi | 2,40–2,588 (tai noin 2,3–2,15) | |
| Plioseeni | Piacenza (Reuver) | 2,588–3,60 |
| Zancla | 3,60–5,332 | |
Jääkausien nimet eri seuduilla muokkaa
Eri seutujen jääkausien yhteensovittamisessa on suuria ongelmia varsinkin varhaisten jäätiköitymisten osalta.
Viimeiset jääkaudet ovat
- Alpeilla: (Amper-Atter)-Biber-Donau- Günz -(Haslach )- Mindel - Riss - Würm, ja myös Paar ja Roth. Monet jääkausista kuten Haslach ja Donau perustuvat kiistanalaisiin todisteisiin. Varmasti todistettuja ovat Günz, Mindel, Riss ja Würm.
- Pohjois-Euroopassa: Pre-Tiglia-Eburon-Menap-Elster-Saale-Veiksel .
- Amerikassa Nebraska-Kansas-Illinois-Wisconsin.
- Englannissa: Walton (viileä 2,5 miljoonaa vuotta sitten)-Thurne (kylmä)- Bavents Pre-Paston (ainakin 2 kylmää kautta)- Beeston - Anglia - Wolston - Devensi.
Laaja jäätiköityminen alkoi happi-isotooppivaiheesta MIS22 joka oli noin 900 000 vuotta sitten.
Pleistoseenikauden jääkaudet muokkaa
- Pääartikkeli: Jääkausiaika
Viimeisimmät jääkaudet muokkaa
| Jääkausi numero |
Nimi Pohjois-Euroopassa | Nimi Alpeilla | Nimi Pohjois-Amerikassa | Nimi Britanniassa | Interglasiaali/Jääkausi | Ikä tuhatta vuotta sitten | MIS |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| (holoseeni) | Flandrian | interglasiaali | nyt–12 | MIS1 | |||
| 1. | Veiksel | Würm | Wisconsin | Devensian | jääkausi | 15–70 | MIS2-4 & 5a-d |
| Eem | Riss-Würm | Sangamon | Ipswichian | interglasiaali | 110–130 | MIS5e | |
| 2. | Saale | Riss (Riß) | Illinois | Wolstonian | jääkausi | 125–200 | MIS6 |
| Holstein | Mindel-Riss | Yarmouth | Hoxnian | monia interglasiaaleja? | 200–425 | MIS7 | |
| 3.–6. | Elster | Mindel | Kansas | Anglian | jääkausi(a) | 240–455 | |
| Günz-Mindel | Afton | Cromerian | interglasiaaleja | 455–620 | |||
| 7. | Bavel? | Günz | Nebraska | Bavel? | jääkausi | 620–680 |
Jääkaudet ja happi-isotooppivaiheet muokkaa
Huomautuksia ja lisäyksiä: Laajimmat jääkaudet olivat MIS 2, 6 ja 12 lämpimimmät interglasiaalit MIS 1, 5, 9 ja 11.
MIS19 on Cromer-interglasiaali I:ssä, jolloin tapahtui magneettikentän kääntyminen Brunhes-Matuyama noin 0,78 miljoonaa vuotta sitten. Se on kiinnekohta monien moreenien ajoituksessa.
MIS54:stä eteenpäin 1,55 miljoonaa vuotta sitten ilmasto vaihteli kylmästä lämpimään melko lyhyessä jaksossa. Hieman suurempia jäätiköitymisiä alkoi tapahtua MIS36:sta lähtien noin 1,2 miljoonaa vuotta sitten, jolloin alkoi Menap-jääkausi. Ensimmäinen suurjäätiköityminen oli MIS22 0,87 Mvs eli 870 000 vuotta sitten. Pleistoseenin kylmimmät jäätiköitymiset olivat välillä MIS22-MIS12 0,87-0,43 Mvs.
Viimeinen jääkausijakso tarkemmin muokkaa
Alla on yritetty tehdä tarkkaa taulukkoa viimeisestä jääkausijaksosta eri puolilla maailmaa.
| Tyyppi | tuhatta vuotta sitten | MIS | Pohjois-Eurooppa, Alankomaat | Englanti | Alpit | USA | Venäjä | Puola | |
| Jää | 75-10 | 2-4d | Veiksel | Devensi | Würm | Wisconsin | Varsova | Veiksel | |
| Lämmin | 130-75 | 5e | Eem | Ipswich | Riss-Würm | Sangamon | Mikulino | ? | |
| Lämmin | 190-130 | 6 | Saale/Warthe | Wolston | Riss (myöhäinen) | Illinois (myöh) | Dnepr/Moscova | ? | |
| Lämmin | 250-190 | 7 | Saale/Drenthe väli | Wolston | ? | Illinois (myöh) | Dnepr/Odintsovo | ? | |
| Kylmä | 300-250 | 8 | Saale/Drenthe | Wolston | Varh Riss tai Mindel? | Illinois (varh) | Dnepr/Dnepr | ? | |
| Lämmin | 340-300 | 9 | Holstein-interglasiaali:Domnitz/Wacken | Hoxne | Varh Riss tai Mindel? | Pre-Illinois | Dnepr/Romny | ? | |
| Jää (pieni) | 350-340 | 10 | Holstein-interglasiaali:Fühne/Mehleck-jäätiköityminen | Hoxne | Esi-Riss? | Pre-Illinois A | Pronja | ? | |
| Lämmin | 430-350 | 11 | Holstein-interglasiaali:Holstein(varsinainen)/Muldsberg | Hoxne | Esi-Riss? | Pre-Illinois A (Blanco?) | Lihvin | ? | |
| Laaja jää | 480-430 | 12 | Elster-jääkausi:Elster 1 | Anglian | Myöh Mindel/Don? | Pre-Illinois B | Oka | ? | |
| Lämmin | 510-480 | 13 | Elster/välikausi:Elster 1/2 | Cromer | Myöh Mindel/Don? | Pre-Illinois B/C lämpö | Oka | ? | |
| Jää | 560-510 | 14 | Elster/välikausi:Elster 2 | Cromer | Varh Mindel/Don? | Pre-Illinois C | Oka | ? | |
| Lämmin | 630-560 | 15 | *Cromer IV(Noordbergum) | Cromer IV | ? | Pre-Illinois D/C väli | Berezinai (Esi-Oka) | ? | |
| Jäätikkö, laaja | 690-630 | 16 | Cromer Jäätikkö Glacial C, Don) | Happisburgh | Günz | Pre-Illinois D | Berezinai (Esi-Oka | ? | |
| Lämmin | 720-690 | 17 | Cromer interglasiaali interglacial III (Rosmalen) | öö | ? | Pre-Illinois D/E välikausi | Berezinai (Esi-Oka | ? | |
| Jää | 780-720 | 18 | Cromer jäätiköityminen Tonava B | öö | ? | Pre-Illinois E jääkausi | Berezinai (Esi-Oka | ? | |
| Lämmin | 780-720 | 19 | Cromer interglasiaali II (Westerhoven) | öö | ? | Pre-Illinois E/F välikausi | Berezinai (Esi-Oka | ? | |
| Jää | 780-720 | 20 | Cromer Glacial A (Helme) | öö | Varhainen Günz | Pre-Illinois F jääkausi | Berezinai (Esi-Oka | ? | |
| Lämmin | 850(?)-780 | 21 | Cromer Interglasiaali 1 (Astern, Waardenburg) | ? | ? | Pre-Illinois F/G välikausi | Berezinai (Esi-Oka | ? | |
| Jää | 900-850(?) | 22 | Bavel/Dorst | ? | ? | Pre-Illinois G jääkausi | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Bavel/Leerdam | ? | ? | ? | ? | ? | |
| Jää | (?) | ? | Baveln/Linge | ? | ? | ? | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Bavel/Bavel | ? | ? | ? | ? | ? | |
| Jää/Lämmin | 1200-1070 | ? | Menap | Günz | Nebraska | Menap | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Waal | ? | ? | ? | ? | ? | |
| Jää | (?) | ? | Eburon | ? | ? | ? | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Eburon | ? | ? | ? | ? | ? | |
| Jää/Lämmin | (?) | ? | Eburon | Eburon-Weybourne=Tonava | ? | Pre-Illinos H | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Eburon | Beeston? | ? | ? | ? | ? | |
| Jää | (?) | ? | Eburon | Beeston | ? | Pre-Illinois I | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Tiglia C5-6 | Paston | ? | ? | ? | ? | |
| Jää | (1600?) | ? | Tiglia C-4C | Pre-Paston/Bavents | ? | ? | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Tiglia C1-4B | Bramerton/Ant | ? | ? | ? | ? | |
| Jää | (?) | ? | Tiglia B | Thurn | ? | Pre-Illinois J | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | 103? | Tiglia A | Ludham | ? | ? | ? | ? | |
| Kylmä, jäätiköitä Alpeilla? | n. 2200-2700 | 104 | Pre-Tiglia/Biber/Brüggen | Pre-Ludham | ? | ? | ? | ? | |
| Lämmin | (?) | ? | Plioseeni/Reuver | ? | ? | ? | ? | ? | |
| Viileä | 2500 | ? | Plioseeni? | Walton, Red Crag | ? | ? | ? | ? |
- Glasiaali eli jääkausi: kausi, jolloin on jäätiköitä tai jäätiköt ovat nykyistä laajemmat.
- Interglasiaali eli lämpökausi: jääkausien välillä oleva jäätön kausi.
- Stadiaali eli jäätiköityminen: jääkauden vaihe, jolloin jäätikkö on laajana.
- Interstadiaali: jääkauden jäätiköitymisten keskellä oleva lämpimähkö vaihe.
- Intervalli: lyhyt, lievä lämpeneminen.
Lähteet muokkaa
- Eronen M: Jääkausien jäljillä. Ursa, 1991. ISBN 9789519269597.
- Ruddiman, William F: Earth's climate : past and future. Worth, 2008. ISBN 9780716784906.
Viitteet muokkaa
- ↑ K.M. Cohen, S. Finney, P.L. Gibbard: International Chronostratigraphic Chart 2020. International Commission on Stratigraphy.
- ↑ a b Formal stratigraphical definitioniin sanottu International Commission on Stratigraphy, Subcommission on Quaternary Stratigraphy
- ↑ Björn Kurtén: Jääkausi, s. 167. WSOY, 1972. ISBN 951-0-00149-X.
- ↑ Kurtén: Jääkausi, s. 47
- ↑ The Cambridge encyclopedia of archaeology, Exec. editor Candida Hunt, ISBN 0 521 22989 8, s. 54, 55 ja 104.
- ↑ Pubs.usgs.gov
- ↑ Ruddiman 2008, s. 198, 199.
- ↑ Eronen 1991
- ↑ Katherine J Willis and Karl J Niklas: The role of Quaternary environmental change in plant macroevolution: the exception or the rule?
Aiheesta muualla muokkaa
| Paleogeenikausi (66,0–23,03 mvs) |
Paleoseeni (66,0–56 mvs) • Eoseeni (56–33,9 mvs) • Oligoseeni (33,9–23,03 mvs) |
|---|---|
| Neogeenikausi (23,03–2,588 mvs) | |
| Kvartäärikausi (2,588 mvs – nykyään) |
Pleistoseeni (2,588 mvs – 11,7 tvs) • Holoseeni (11,7 tvs – nykyään) |