Charles Duclerc
Charles Théodore Eugène Duclerc (9. marraskuuta 1812 Bagnères-de-Bigorre – 21. heinäkuuta 1888 Pariisi)[1] oli ranskalainen poliitikko, joka toimi Ranskan pääministerinä vuosina 1882–1883.
| Charles Duclerc | |
|---|---|
 |
|
| Ranskan pääministeri | |
| Presidentti | Jules Grévy |
| Edeltäjä | Charles de Freycinet |
| Seuraaja | Armand Fallières |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 9. marraskuuta 1812 Bagnères-de-Bigorre, Ranska |
| Kuollut | 21. heinäkuuta 1888 (75 vuotta) Pariisi, Ranska |
| Tiedot | |
| Puolue | Maltilliset tasavaltalaiset |
 Nimikirjoitus |
|
Duclerc oli alkujaan lehtimies ja toimi 1840–1846 Le National -lehden toimittajana. Helmikuun vallankumouksen myötä vuonna 1848 hänestä tuli Pariisin pormestarin Louis-Antoine Garnier-Pagèsin apulainen, perustuslakia säätävän kansalliskokouksen jäsen ja toukokuussa Ranskan valtiovarainministeri. Hän erosi pian protestina hallituksen kesäkuun kansannousun kukistamisen jälkeen julistamalle poikkeustilalle. Tämän jälkeen Duclerc vetäytyi pitkäksi aikaa politiikasta ja toimi Espanjassa Ebrojoen kanavahankkeen palveluksessa ja pankinjohtajana. Hän palasi Ranskan politiikkaan kolmannen tasavallan perustamisen jälkeen ja hänet valittiin 1871 kansalliskokoukseen, jossa hän liittyi vasemmistoon. Vuonna 1875 hänet nimitettiin elinikäiseksi senaattoriksi ja hänestä tuli senaatin varapuhemies. Duclerc toimi elokuusta 1882 tammikuuhun 1883 pää- ja ulkoministerinä.[2]
Lähteet muokkaa
- ↑ Charles, Théodore, Eugène DUCLERC (ranskaksi) Assemblée Nationale. Viitattu 15.9.2015.
- ↑ Nordisk familjebok (1907), s. 1003 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 15.9.2015.