Bernhard (Bernd) Weikl (s. 29. heinäkuuta 1942 Wien) on itävaltalainen oopperalaulaja (baritoni), joka on tullut tunnetuksi varsinkin rooleistaan Richard Wagnerin oopperoissa. Hän opiskeli Mainzissa sekä Hannoverissa ja teki oopperadebyyttinsä Ottakarin roolissa Taika-ampujassa vuonna 1968. Vuosina 1970–1973 hän esiintyi Düsseldorfin oopperassa.

Bernd Weikl vuonna 1973.

Salzburgin festivaaleilla Weikl debytoi vuonna 1971 Melotin roolissa oopperassa Tristan ja Isolde. Bayreuthin musiikkijuhlilla hän esiintyi ensimmäistä kertaa Wolframina Tannhäuserissa 1972, Covent Gardenissa Figarona Sevillan parturissa 1975 ja Metropolitan-oopperassa Wolframina 1977.

Weikl on tulkinnut Nürnbergin mestarilaulajien Hans Sachsin roolin kaikissa maailman merkittävissä oopperataloissa. Kaikkiaan hänellä on ollut yli 120 roolia, joihin on Wagner- ja Rossini-roolien lisäksi sisältynyt osia muiden muassa W. A. Mozartin, Pjotr Tšaikovskin, Gaetano Donizettin, Giuseppe Verdin, Johann Strauss II:n, Claude Debussyn, R. Straussin, Hans Pfitznerin ja Georges Bizet’n teoksissa.

Weiklin levyttämien teosten joukossa ovat olleet Carmina Burana, Lepakko, Lentävä hollantilainen, Taika-ampuja, Jumalten tuho, Lohengrin, Nürnbergin mestarilaulajat, Parsifal, Il segreto di Susanna ja Tiefland. James Levinen johtama Jumalten tuhon levytys sai parhaan oopperalevytyksen Grammy-palkinnon vuonna 1992.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Bernd Weikl