Sevillan parturi
Sevillan parturi on Gioacchino Rossinin säveltämä koominen ooppera, joka kantaesitettiin Roomassa Teatro Argentinassa 20. helmikuuta 1816.[1] Se perustuu Pierre Beaumarchais'n näytelmään Sevillan parturi. Suomalainen ensiesitys oli 3. maaliskuuta 1849 ruotsiksi teatteritalossa Helsingissä. Sevillan parturi on lajityyppinsä hienoimpia ja suosituimpia teoksia ja sitä esitetään yhä säännöllisesti. Sevillan parturin tarina jatkuu Beaumarchais'n näytelmässä Figaron häät ja Mozartin oopperassa Figaron häät.
| Sevillan parturi | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
|||||||
| Alkuperäinen nimi | Il Barbiere di Siviglia | ||||||
| Määritelmä | melodramma buffo in due atti | ||||||
| Säveltäjä | Gioacchino Rossini | ||||||
| Libretto | Cesare Sterbini | ||||||
| Pohjautuu |
Pierre Beaumarchais'n näytelmään Le Barbier de Séville |
||||||
| Tyylilaji | opera buffa | ||||||
| Kieli | italia | ||||||
| Kantaesitys |
20. helmikuuta 1816 Teatro della Torre Argentina, Rooma |
||||||
| Aikajana Rossinin oopperoista | |||||||
|
|||||||
Oopperan tunnetuimmat osat lienevät alkusoitto sekä aaria Largo al factotum.
Äänitiedostojen kuunteluohjeet
Henkilöt muokkaa
- Kreivi Almaviva (tenori)
- Tohtori Bartolo (basso)
- Rosina, Bartolon tytär (mezzosopraano)
- Figaro, parturi (baritoni)
- Basilio, musiikinopettaja (basso)
- Fiorello, kreivin palvelija (tenori)
- Ambrogio, tohtorin palvelija (basso)
- Berta, trin taloudenhoitajatar (sopraano)
Synopsis muokkaa
Tapahtumapaikkana on 1600-luvun Sevilla.
Ensimmäinen näytös muokkaa
Kreivi Almaviva koettaa vietellä ihastustaan, Rosinaa, esiintyen köyhänä opiskelijana nimeltä Lindoro. Rosina on vanhan tohtori Bartolon holhotti - tohtori taas itse suunnittelee naivansa tytön. Figaro, kreivin parturi ja oikea käsi, tarjoutuu auttamaan. Kotonaan, Rosina kirjoittaa Lindorolle kirjettä. Musiikinopettaja Don Basilio tuo tohtorille uutisia Kreivi Almavivan saapumisesta. Basilio ehdottaa kreivin päänmenoksi ilkeämielisten huhujen levittämistä ja Bartolo pyytää avioliittosopimuksen laatimista välittömästi, hänelle ja Rosinalle. Kreivi pääsee sisälle tohtorin taloon esiintyen juopuneena sotilaana ja heilutellen tekaistua virallista määräystä, joka velvoittaa tarjoamaan hänelle yösijan. Almaviva kuiskaa Rosinalle olevansa Lindoro. Don Basilio ja Don Bartolo koettavat saada tunkeilijan lähtemään, mutta tämä ei suostu hievahtamaankaan. Sählingin keskellä kreivi onnistuu sujauttamaan Rosinalle kirjeen. Sotilaita saapuu katsastamaan mistä mekkala johtuu ja kreivi lähtee lopulta ensimmäisen näytöksen päättyessä yleiseen sekamelskaan.
Toinen näytös muokkaa
Kreivi palaa tohtorin talolle, tällä kertaa naamioituneena musiikinopettaja Don Alonsoksi, joka on muka kutsuttu paikkaamaan sairastunutta Don Basiliota. Hän nopeasti saavuttaa Bartolon luottamuksen ja sitä kautta myös luvan pitää Rosinalle oppituntinsa. Ajaessaan Don Bartolon partaa Figaro taas varastaa häneltä avaimen, jonka avulla kreivi ja Rosina voisivat karata. Basilio palaa yllättäen, mutta Figaro ja kreivi juonivat hänet matkoihinsa. Tohtori on kuitenkin edelleen epäileväinen ja koettaa kiiruhtaa avioitumista lähettämällä Basilion noutamaan paikalle notaarin. Bartolo onnistuu vakuuttamaan Rosinalle, että Lindoro onkin työskennellyt Almavivan hyväksi eikä oikeasti rakasta häntä. Rosinan sydän murtuu, mutta Lindoron saapuessa ja julistaessa tälle rakkauttaan, se sulaa. Basilio palaa notaari muassaan, mutta muutamaa juonittelua ja lahjontaa myöhemmin notaari suostuu olemaan todistajana Rosinan ja kreivin naimisiinmenolle. Paikalle saapuva tohtori Bartolo on aluksi raivoissaan joutuessaan todistamaan Rosinan ja kreivin liittoa, mutta leppyy kun hänelle kerrotaan ettei myötäjäisiä tarvitse maksaa.
Levytyksiä muokkaa
- 1952 – de los Ángeles, Monti, Bechi, Rossi-Lemeni; La Scalan kuoro ja orkesteri; Serafin. (Testament SBT 2166)
- 1958 – Callas, Gobbi, Alva, Ollendorf; Lontoon philharmonian kuoro ja orkesteri; Galliera. (EMI CDS7 47634-8)
- 1964 – Berganza, Ausensi, Benelli, Corena, Ghiaurov; Napolin Scarlatti-kuoro ja orkesteri; Varviso. (Decca 417 164-2)
Lähteet muokkaa
- ↑ Yhtä ja toista Rossinista. Työn sävel, 01.01.1925, nro 3, s. 5. Kansalliskirjasto. Viitattu 14.07.2018.
Aiheesta muualla muokkaa
- Libretto (Arkistoitu – Internet Archive)