Bargat

Bargat ovat pääasiassa Kiinan Sisä-Mongolian alueella asuvia mongoleja, jotka puhuvat burjaatin kieltä. Heidät siirrettiin Sisä-Mongoliaan Qing-dynastian valtakaudella ja siellä he erkanivat burjaateista omaksi ryhmäkseen. Heistä käytetään kuitenkin joissain yhteyksissä edelleen burjaatti-nimitystä.

Bargat
Merkittävät asuinalueet  Kiina noin 90 000  Mongolia 2 100
Kielet	burjaatti
Uskonnot	buddhalaisuus, perinteinen usko
Sukulaiskansat	mongolit, burjaatit
Infobox OK

Asuinalue ja lukumäärä

Kiinan Sisä-Mongoliassa on kolme bargojen piirikuntatason lippukuntaa, niin sanottu Vanha Barga eli Vanhan Baragin lippukunta, Vasen Uusi Barga eli Uuden Baragin vasen lippukunta ja Oikea Uusi Barga eli Uuden Baragin oikea lippukunta. Yhteensä ne kattavat noin 66 376 km². Alueiden väkiluku oli vuonna 1990 yhteensä 125 200, joista 73 600 oli mongoleja ja suurin osa mongoleista puolestaan bargoja. Suurin osa heistä asui Uuden Bargan alueella. Myös suurin osa lähistön Hailarin ja Manzhoulin kaupunkien 20 700:ta mongolista on bargoja. Mongolian puolella bargoja oli vuonna 1989 noin 2 100.

Historia

Bargat ilmaantuivat historiankirjoihin 1100–1200-luvuilla klaanina tai heimona, joka asutti Barguzinin aluetta nykyisin Venäjään kuuluvassa Burjatiassa. Bargat jakaantuivat alun perin 11 klaaniin, jotka olivat samat khori-burjaattien kanssa. Bargoilla oli yhteyksiä myös mongolien heimoon avioliittojen kautta ja esimerkiksi Tšingis-kaanin myyttinen esiäiti Alan Gho'a oli bargataustainen. Bargat olivat osa Mongolivaltakuntaa, mutta Yuan-dynastian valtakaudella he olivat osa oiraattien liittoa Yuan-dynastiaa vastaan. He asuivat ensin hajallaan mongolien ja oiraattien parissa, mutta sittemmin suurin osa muutti Argunjoen lähistölle, jossa he olivat osa daguurien ja evenkien muodostamaa solonien liittokuntaa. Vuonna 1594 tapahtui jälleen joukkomuutto, tälläkertaa takaisin itäänpäin Ononin, Udan ja Nertšan alueille, jossa heitä ahdistelivat hamniganeiksi kutsutut evenkkit ja khalkhamongolit. Nykyisten khori-burjaattien edeltäjät hakeutuivat venäläisten suojelukseen, kun taas loput jäivät khalkhojen alaisuuteen. Vielä Argunjoelta itään jääneet bargat siirrettiin Mantšurian puolelle Kiinan Qing-dynastian taistellessa alueella venäläisiä vastaan vuosina 1685–1689.

Qing-dynastia asutti osan siirretyistä bargoista hajalleen, mutta noin 275-miehen vahvuinen bargaosasto siirrettiin vuonna 1732 Hulun Buirin tasangolle osana 3 000 miehen vahvuista solonien sotilasosastoa. Nämä bargat tulivat sittemmin tunnetuksi vanhoina bargoina. Vuonna 1734 khalkhojen alaisuuteen jääneet bargat valittivat kohtelustaan Qing-virkamiehille ja 2 400 heistä siirrettiinkin sitten myös Hulun Buirin alueelle vanhoista bargoista itään ja heistä tuli uusia bargoja. 1900-luvun puolella Mongolia oli itsenäistynyt ja vuonna 1928 sen puolelle pakeni satoja bargoja epäonnistuneen panmongolialaisen kapinan jälkeen. Japanilaiset miehittivät bargojen alueita vuosina 1932–1945 ja vuoden 1945 syksyllä puolisotilaallisia bargajoukkoja johtanut Ya Shaariibuu johti 1 103 bargaa Mongolian Dornodin provinssin Gurvanzagalin sumin alueelle. Nykyisin sumin asukkaista noin kaksi kolmasosaa on bargoja. Kiinan kommunistit ottivat vallan bargojen alueella sisällissodassa vuonna 1952 ja sittemmin Hulun Buirin alueelle on muuttanut paljon kiinalaisia. Kiinalaiset asuvat kuitenkin lähes yksinomaan kaupungeissa ja kaivoskeskuksissa mongolien hallitessa maaseudun elämää.

Kulttuuri

Bargojen perinteinen elinkeino on ollut paimentolaisuus. Suurin osa bargoista on nykyisin puolipaimentolaisia ja he asuvat osan vuodesta taloissa. Vuonna 1990 Sisä-Mongolian bargojen qi-alueilla oli 1 318 000 karjaeläintä ja niistä suurin osa oli vuohia tai lampaita. Uusien ja vanhojen bargojen tapakulttuuri poikkeaa jonkin verran toisistaan uusilla bargoilla ollessa enemmän vaikutteita khalkhamongoleilta. Myös näiden kahden ryhmän puhuma burjaatin murre eroaa hieman toisistaan. Vanhat bargat harjoittavat perinteistä uskoaan, kun taas uudet bargat ovat buddhalaisia.