Evenkit

alkuperäiskansa Siperiassa

Evenkit eli tunguusit ovat Siperiassa ja Kaukoidässä elävä paimentolaiskansa. Heitä asuu Venäjällä, Kiinassa ja Mongoliassa. Venäjällä evenkejä oli vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan 35 527[1] ja Kiinassa heitä oli vuonna 2000 yhteensä 30 505[2].

Evenkit
Evenkien lippu.
Evenkien lippu.
Merkittävät asuinalueet
 Venäjä35 527
 Kiina30 505
 Mongolia
Kielet evenki, hamnigani
Sukulaiskansat muut tunguusit

Historia muokkaa

 
Venäjän evenkejä 1900-luvun alussa.

Evenkien on arveltu polveutuvan Hingganvuorien aluetta 400-luvulta 900-luvulle asuttaneista shiweistä, mutta varmuutta tästä ei ole. 1600-luvulle mennessä Lena- ja Jeniseijokien alueilla asuneet evenkit omaksuivat poronhoidon elinkeinonaan. Nykyisin Kiinan puolella asuvat soloonit ja Venäjän Taka-Baikalian alueen hamniganit omaksuivat sen sijaan hevostenhoidon. Soloonit elivät läheisissä yhteyksissä daguureihin ja hamniganit maksoivat veroja halhamongoleille.[3]

1600-luvun aikana venäläiset kasakat ja kiinalaiset mantšut alistivat hamniganit ja soloonit. 1700-luvun aikana Kiinan puolella Qing-dynastia siirsi solooneja daguurien mukana sotilaina Sisä-Mongoliaan ja Xinjiangin alueelle. Qing-dynastian armeijassa eräät soloonit saavuttivat merkittäviä virkoja ja esimerkiksi soloonikenraalit Oboshi ja Hailancha johtivat sittemmin kiinalaisjoukkoja esimerkiksi Xinjiangissa ja Nepalissa. Taka-Baikalian hamniganit joutuivat sen sijaan kasakoiden vallan alle ja osa heistä myös liittyi kasakkajoukkoihin. Hamniganipäällikkö Gantimur, joka tunnettiin sittemmin nimellä Peter Gantimurov, aiheutti diplomaattista närää Venäjän ja Kiinan välillä pakenemalla ensin Kiinan puolelle ja palaamalla sittemmin takaisin Venäjän puolelle vuonna 1667.[3]

Sittemmin kommunistinen hallintokoneisto sekä Venäjällä että Kiinassa perusti evenkeille omia autonomisia alueitaan. Venäjällä perustettiin Evenkian paikallinen itsehallintoalue, mutta sen alueella asuu vain pieni osa kaikista laajaa aluetta harvaan asuttavista evenkeistä. Kiinan Sisä-Mongoliassa evenkeillä on autonominen qi-alue, jonka väestöstä kiinalaisten muuttajien takia he muodostavat kuitenkin vain pienen osan.[3]

Genetiikka muokkaa

40 prosenttia evenkimiehistä kantaa haploryhmää C-M217. Heidän toiseksi yleisin Y-haploryhmänsä on N (34 %). 18 prosenttia kuuluu sen alaryhmään N1b-P43 ja 16 prosenttia kuuluu alaryhmään N1c. Muita heillä esiintyviä isälinjan haplotyyppejä ovat R1a (14 %), R1b (6 %), F (4 %) ja I (2 %).[4]

Lähteet muokkaa

  1. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija (XLS) perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 14.12.2014. (venäjäksi)
  2. Zheng Qian: China's Ethnic Groups and Religions, s. 19–22. Cengage Learning, 2010. ISBN 981-4319-76-7. (englanniksi)
  3. a b c Christopher P. Atwood: Encyclopedia of Mongolia and the Mongol Empire, s. 170–172. Facts On File, 2004. ISBN 0-8160-4671-9. (englanniksi)
  4. Tambets, Kristiina et al: Genes reveal traces of common recent demographic history for most of the Uralic-speaking populations. Genome Biology, 2018, 19. vsk, nro 1. PubMed:30241495. doi:10.1186/s13059-018-1522-1. ISSN 1474-760X. Artikkelin verkkoversio. en

Aiheesta muualla muokkaa