Nuh oli marokkolaisvalloitukselta säästyneiden songhaivaltakunnan jäänteiden hallitsija eli askia Dendissä vuosina 1592–1599.

Nuh oli askia Dawudin poika. Hän toimi päällikkönä, kapinoi veljeään askia Muhammad Bania vastaan vuonna 1586 ja joutui tämän vangiksi. Askia Ishaq II:n seuraaja Muhammad Gao vapautti Nuhin vuonna 1591.[1]

Nuh valittiin askiaksi Marokon käskynhaltijan Mahmud bin Zarkunin vangittua ja tapettua Muhammad Gaon. Hän johti Dendiin vetäytyneiden songhaiden sissisotaa marokkolaisia vastaan kunnes Mahmud vetäytyi Dendistä ja sai surmansa vuonna 1594.[2]

Uusi käskynhaltija Mansur löi askia Nuhin Homborissa kesäkuussa 1595. Hän vetäytyi armeijoineen, mutta suuri joukko siviilejä jäi vangeiksi. Heidät vietiin Timbuktuun, missä marokkolaiset olivat asettaneet nukkehallitsijaksi askia Sulaymanin.[2]

Nuh jatkoi taistelua miehittäjiä vastaan, mutta hänen kannattajansa alkoivat väsyä sotimiseen[2]. Nuhin veljet syrjäyttivät hänet vuonna 1599[3]. Askiaksi tuli ensin Mustafa ja sitten Muhammad Sorko-ije, kunnes Harun Dankatayasta tuli pitempiaikainen hallitsija.[1]

Lähteet muokkaa

  1. a b Hunwick, John O.: Timbuktu and the Songhay Empire: Al-Sa'di's Ta'rikh al-Sudan down to 1613, and other contemporary documents, s. 337, 348. Leiden & Boston: Brill, 2003. ISBN 90-04-12560-4.
  2. a b c The Cambridge History of Africa, volume 4, s. 165–166. Cambridge: Cambridge University Press, 1975. ISBN 0-521-20413-5.
  3. General History of Africa IV: Africa from the Twelfth to the Sixteenth Century, s. 310. Paris, London: Unesco, Heinemann, 1984. ISBN 0-435-94810-5.