Aleksei Vinogradov

Aleksei Ivanovitš Vinogradov (ven. Алексей Иванович Виноградов, 12. helmikuuta 1899 Tver – 11. tammikuuta 1940 Vasonvaara, Uhtua), oli neuvostoliittolainen prikaatinkomentaja. Vinogradov toimi talvisodassa Neuvostoliiton 44. divisioonan komentajana, joka osallistui Raatteentien taisteluihin.

Aleksei Vinogradov

Henkilökuva

Venäläinen Vinogradov oli syntynyt 12. helmikuuta 1899 nykyisen Tverin (entinen Kalinin) hallintoalueen Ziganovon kylässä. Vinogradov aloitti sotilasuransa sotamiehenä puna-armeijassa maaliskuussa 1919 ja osallistui samana vuonna Venäjän sisällissotaan. Vinogradov valmistui Ukrainassa jalkaväkikurssilta 1922 ja Tverin kaupungissa järjestetyltä ylimmältä kemian kurssilta 1924. Vinogradov oli vuosina 1923-1937 joukkueenjohtaja, komppanianpäällikkö ja rykmentin esikuntapäällikkö. Vuosina 1937-1938 hän toimi lyhyen aikaa rykmentinkomentajana. Vinogradov kuului vuosien 1938-1939 puhdistusten aikana armeijan komentajareserviin. Hänet nimitettiin Kiovan erityissotilaspiirin 44. jalkaväkidivisioonan komentajaksi tammikuussa 1939.

Toinen maailmansota

Vinogradovin komentama 44. jalkaväkidivisioona siirtyi toisen maailmansodan alussa syyskuussa 1939 Puolan itäiselle rintamalle ja osallistui Puolan itäosien valloitukseen. Pian tämän jälkeen tuli kutsu Vienan Kemiin Suomen vastaiselle rintamalle.

Talvisota

44. divisioona siirtyi rautateitse joulukuun alkupuolella kohti Vienan Kemiä. Divisioonan tehtävänä oli edetä Vienan Kemistä kohti Suomussalmea Raatteentietä pitkin ja osallistua Suomussalmen valloitukseen yhdessä 163. divisioonan kanssa. Divisioonien tehtävänä oli katkaista Suomi kahtia ja edetä kohti Oulua, samalla Suomi olisi menettänyt maayhteyden Ruotsiin. 163. divisioona oli aloittanut etenemisensä jo 30. marraskuuta 1939 Juntusrantaan ja sieltä edelleen Suomussalmen kirkonkylään. 163. divisioona ei pystynyt jatkamaan etenemistään kirkonkylästä ja se joutui perääntymään Suomussalmelta jo joulukuun lopussa 1939. 44. divisioona eteni pitkin Raatteentietä ja pääsi lopulta vain Suomussalmen Haukilaan saakka.

Raatteentien taistelut kestivät lopulta vain viikon verran, kun suomalaiset onnistuivat tuhoamaan motittamansa divisioonan lähes täydellisesti. Suomalaiset saivat sotasaaliikseen lähes koko divisioonan sotakaluston. Useita puna-armeijan sotilaita paleltui Raatteentielle, koska divisioona odotti pääsevänsä nopeasti itärajalta Ouluun saakka, joten näin ollen talvivaatteille ei ollut tarvetta. Divisioona oli käytännössä saapunut kesävarusteissa. Voitonparaati piti pitää kuulemma Oulussa vajaan viikon sisällä. Vinogradov selvisi hengissä Raatteen motista ja pääsi pakenemaan kohti itää omalle puolelle.

Taistelun seuraukset

Taistelun seuraukset olivat Neuvostoliiton sodanjohdolle liikaa ja Stavka lähetti tutkintakomission selvittämään Raatteentien tappioon johtaneet syyt. Komission raportti valmistui 11. tammikuuta 1940 ja sen perusteella divisioonan johdon katsottiin olleen syyllisiä tappioon. Neuvostoliiton 9. armeijan sotaneuvoston päätöksellä prikaatinkomentaja Vinogradov, esikuntapäällikkö eversti Volkov sekä poliittisen osaston päällikkö Pahomov teloitettiin ampumalla vielä samana päivänä Vasonvaaran järven jäällä kaikkien hengissä selvinneiden 44. divisioonan sotilaiden seuratessa teloitusta. Vinogradov on rehabilitoitu 1990.

Lähteet

• Raunio, Ari; Kilin, Juri: Itsenäisyyden puolustajat, Sodan taisteluja 1, Talvisota. Weilin+Göös, 2005. ISBN 951-593-927-5.