Uhtua

kaupunkikunta ja kaupunkimainen taajama Karjalan tasavallassa Venäjällä

Uhtua eli Kalevala (ven. Калевала, Kalevala, vuoteen 1963 asti Ухта, Uhta, vienankarj. Uhtuo[4]) on kaupunkikunta ja kaupunkimainen taajama Keski-Kuittijärven pohjoisrannalla Karjalan tasavallassa Venäjällä. Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Uhtuan taajamassa asui 4 529 ihmistä ja koko kaupunkikunnassa maaseutuväestö mukaan lukien 4 840.[1][5]

Uhtua
(Калевала, Kalevala)
Uhtuan rantaa (2007)
Uhtuan rantaa (2007)
lippu
lippu
vaakuna
vaakuna
Kalevalan kunta Kalevalan kansallisen piirin kartalla, alla sijainti Karjalan tasavallassa.
Kalevalan kunta Kalevalan kansallisen piirin kartalla, alla sijainti Karjalan tasavallassa.

Uhtua

Koordinaatit: 65.1969°N, 31.1817°E

Valtio Venäjä Venäjän federaatio
Tasavalta Karjalan tasavalta
Piiri Kalevalan kansallinen piiri
Väkiluku (2010)  ([1]) 4 528
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Postinumero 186910[2]
Suuntanumero(t) +7 81454[3]
Kalevalan piirin sivusto (suomeksi) (venäjäksi) (englanniksi)
Uhtua on piirin hallintokeskus









Kalevala on 8 321 asukkaan Kalevalan kansallisen piirin hallintokeskus.[1] Kunta rajoittuu itäreunallaan Jyskyjärven kuntaan ja on muuten Luusalmen ympäröimä.

Historia muokkaa

Venäjän keisarikunnassa Uhtua oli Vienan lääniin eli Arkangelin kuvernementtiin kuulunut kunta ja kylä.

Uhtua on ollut Vienan Karjalan suurin kylä ja taloudellinen keskus. Uhtua jakautui 1800-luvun alkupuolella hallinnollisesti Vuokkiniemen ja Paanajärven pitäjiin, joiden rajana oli Uhutjoki. Myöhemmin Uhtuasta tehtiin oma kunta lähikylineen.lähde?

Uhtua oli 1800-luvulla vilkas kauppapaikka, jossa kävivät lähes kaikki tunnetut runonkerääjät. Esimerkiksi Lönnrot kävi paikkakunnalla useasti, ja vuonna 1835 hän sai siellä Varahvontta Jamaselta viiden ruplan maksusta 20 pitkää runoa. Valokuvaaja I. K. Inha kävi Vienan Karjalan matkallaan myös Uhtuassa. Vielä 1900-luvun alussa useat suomalaiset kävivät tutkimassa paikkakunnan runonlauluperinnettä.

Suomen sisällissodan jälkeen käydyt heimosodat koskivat myös Uhtuaa. Vuoden 1918 tienoilla suomalaisia oli alueella yrittämässä torjua bolševikkeja ja myöhemmin osallistumassa epäonnistuneeseen Itä-Karjalan kansannousuun. Uhtuan kunta lakkautettiin 1920-luvulla, ja siitä tuli osa Uhtuan piiriä, jonka keskukseksi Uhtuan kylä tuli. Jatkosodan aikana Uhtualla toimi Neuvostoliiton ilmavoimien 69. ilmavalvontakomppania.[6] Vuoden 1959 väestönlaskennan mukaan Uhtuan kylän asukasluku oli 3 494 henkeä.[7] Piiriin aiemmin kuulunut, Ylä-Kuittijärven rantakylä Vuokkiniemi liitettiin Kostamuksen piiriin 1988.

Historiallisen Uhtuan kyliä muokkaa

Uhtua, Tsiksa, Enonsuu, Alajärvi, Jyvälahti, Luusalmi, Nurmilahti, Röhö, Häme, Haikola, Ponkalahti.

Kulttuurissa muokkaa

Laila Hirvisaaren (silloin nimellä Laila Hietamies) vuonna 1992 julkaistu teos Vienan punainen kuu sijoittuu Uhtualle, enimmäkseen 1900–1920-ajalle.

Katso myös muokkaa

Lähteet muokkaa

  1. a b c Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 14.5.2013. (venäjäksi)
  2. Respublika Karelija: Potštovnyje indeksy. ruspostindex.ru. Viitattu 14.5.2013. (venäjäksi)
  3. Respublika Karelija: Telefonnyje kody ruspostindex.ru. Viitattu 14.5.2013. (venäjäksi)
  4. Murtehet | Karjalan Sivistysseura karjalansivistysseura.fi. Viitattu 6.2.2019. (karjalaksi)
  5. Glavnyi redaktor V.H. Peihvasser.: Novyi Atlas avtomobilnyh dorog 2006-2007. Rossija - Strany CNF - Pribaltika. 1:750 000 i 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Tribum, 220053, Minsk, Valko-Venäjä: . ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  6. Spk-8127
  7. demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kylät ja ei-kaupunkimaiset taajamat (jotka toimivat piirikeskuksina).) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 17.5.2013. (venäjäksi)

Aiheesta muualla muokkaa