Zsolnay
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Zsolnay (virallisesti Zsolnay Porcelánmanufaktúra Zrt) on unkarilainen posliinia, keraamisia laattoja ja kivitavaraa valmistava yhtiö. Se kehitti eosiinilasitusprosessin ja pyrograniittikeramiikan.
Historia muokkaa
Miklós Zsolnay (1800–1880) perusti Zsolnayn tehtaan Pécsiin Unkariin tuottamaan kivitavaraa ja muuta keramiikkaa vuonna 1853. Vuonna 1863 hänen poikansa Vilmos Zsolnay (1828–1900) tuli töihin yritykseen ensin tehtaan esimiehenä, ja sittemmin tehtaanjohtajana usean vuoden jälkeen. Hänen johdollaan tehdas sai maailmanlaajuista tunnustusta esittelemällä innovatiivisia tuotteitaan kansainvälisissä näyttelyissä, kuten vuoden 1873 Wienin maailmannäyttelyssä ja vuoden 1878 Pariisin maailmannäyttelyssä, jossa Zsolnay sai Grand Prix -palkinnon. Vuonna 1893 Zsolnay toi markkinoille eosiinitekniikalla valmistettuja posliinivalmisteita. Tádé Sikorski (1852–1940) meni naimisiin Vilmos Zsolnayn tyttären Júlian kanssa ja hänestä tuli yhtiön pääsuunnittelija. Vuonna 1900 Vilmos Zsolnayn poika Miklós otti haltuunsa yhtiön. Pakkaskestäviä Zsolnayn rakennuskoristeita käytettiin lukuisissa rakennuksissa erityisesti jugendin aikana. Vuoteen 1914 mennessä Zsolnay oli Itävalta-Unkarin suurin yritys. Ensimmäisen maailmansodan aikana keramiikan ja rakennusmateriaalien tuotantoa rajoitettiin, jolloin tehdas siirtyi valmistamaan tuotteita sotilaskäyttöön, kuten esimerkiksi sähköeristeitä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen tehtaan arvo laski Serbian miehityksen, markkinoiden menetyksen ja raaka-aineiden turvaamisen vaikeuksien vuoksi.
Toisen maailmansodan aikana yhtiön tuotantolaitosta Budapestissä pommitettiin. Kommunismin aikana tehdas kansallistettiin vuonna 1948. Lopulta Zsolnayn nimi poistettiin. Kansallistettu Pécsi Porcelángyár (suom. Pécsin posliinitehdas) valmisti pääasiassa tavallisia astiatuotteita. Vuonna 1982 markkinatalouden palautumisen myötä yritys sai takaisin toiminnallisen itsenäisyytensä, jolloin Zsolnayn nimi palautettiin. Vuonna 1991 Zsolnayn posliinitehtaasta tuli osakeyhtiö, ja viisi vuotta myöhemmin sen osti yksityinen pääomasijoitusyhtiö.
Syyskuussa 2008 tehtiin sopimus ruotsalaisen Ikean kanssa. Sopimuksen mukaan Zsolnay toimittaa 5 000 tonnia keramiikkaa vuodessa syyskuusta 2009 lähtien. Kauppa kolminkertaistaa 1,1 miljardin Ft (4,4 miljoonan euron) myynnin Zsolnaylle.
Tehtaan lisäksi Pécsissä on myös Zsolnayn museo.
Eosiini muokkaa
Monet Zsolnay-keramiikat ovat tunnettuja vuonna 1893 käyttöön otetusta eosiiniprosessista. Menetelmän avulla saadaan kevyt punainen irisoiva sävy, joka saanut nimekseen Eos (m.kreik. ἠώς, ēṓs, suom. aamunkoitto). Erilaisia eosiinivärejä ja -prosesseja kehittyi ajan myötä.
Salainen eosiinilasitustekniikka saa posliinin näyttämään irisoivan metalliselta, jolloin sävyt muuttuvat katselukulman vaihtuessa. Tyypillisiä värejä ovat vihreän, punaisen, sinisen ja violetin sävyt.
Pyrograniitti muokkaa
Pyrograniitti Zsolnayn kehittämä koristeellinen keramiikkatyyppi, jonka tuotanto on aloitettu vuonna 1886. Korkeassa lämpötilassa poltettu materiaali pysyy hapon- ja pakkasenkestävänä, joten se soveltuu käytettäväksi kattotiileinä, sisä- ja ulkokoristekeramiikkana sekä tulisijoissa. Pyrograniittia rakennuksissaan käyttäneitä arkkitehtejä ovat olleet Miklós Ybl, Ödön Lechner, Béla Lajta, Samu Pecz ja Imre Steindl. Pyrograniittia on nähtävillä monissa unkarilaisissa rakennuksissa, kuten Budapestissa sijaitsevissa Matiaksenkirkossa, Unkarin parlamenttitalossa, Unkarin taideteollisuusmuseossa, Budapestin geologisessa museossa, Kőbányan kirkossa, Gellért-kylpylöissä, Kecskemétin kaupungintalossa ja useissa Pécsin rakennuksissa.
