Avaa päävalikko

Yrjö Ilmari Laakkonen[1] (s. 5. tammikuuta 1943) on pohjoiskarjalainen liikemies. Hän asuu Joensuussa. Hän on luonut uransa autokauppiaana, kirjapainoyhtiön omistajana ja kiinteistösijoittajana yhdessä veljensä Reino Laakkosen (1932–2005) kanssa. Myös kolmas veli Erkki Laakkonen on ollut mukana liiketoiminnoissa.

Yrjö Laakkonen
Henkilötiedot
Syntynyt 5. tammikuuta 1943 (ikä 76)
Muut tiedot
Omaisuus 23,8 miljoonaa euroa
Hallitusjäsenyydet Kauppahuone Laakkonen, Pohjois-Karjalan Arvopaperi, Pohjois-Karjalan Kirjapaino

Laakkosen suvun yhtiöt, Joensuun Autokaluston seuraajat, Autotalo Laakkonen ja Veljekset Laakkonen, toimivat eri puolilla Suomea 17 paikkakunnalla.

Yrjö Laakkonen on toisissa naimisissa, hänellä on yhteensä viisi lasta, joista vanhimmat Jyrki Laakkonen (1966–2016) ja Reetta Laakkonen ovat omistajina Laakkosten yhtiöissä.

Vuoden 2005 verotilastojen mukaan Yrjö Laakkonen oli Pohjois-Karjalan rikkain henkilö. Verohallinnon säännöillä laskien hänen omaisuutensa oli 23,8 miljoonaa euroa. Suomen rikkaimpien tilastossa hän on sijoilla 50–100.[2]

1980-luvun puolivälissä Laakkonen sai yhdeksän kuukauden ehdottoman vankeustuomion, koska veljekset eivät olleet ilmoittaneet verottajalle talletusten korkotuottotietoja vuosilta 1970–1977. Hän kärsi puolet rangaistuksesta.[3]

Sisällysluettelo

Yrjö Laakkosen omistuksia ja luottamustehtäviäMuokkaa

VaalirahoitusMuokkaa

Vaali- ja puoluerahoitusvalvonnan ilmoituksen mukaan Yrjö Laakkonen on antanut yhteensä 8000 euron arvosta vaaliavustusta Jouni Backmanille ja Esko Kivirannalle vuonna 2015.[5]

Jaetut avustuksetMuokkaa

Rahoituksen saaja Eduskuntavaalit 2015
Jouni Backman (SDP) 5000 €
Esko Kiviranta (Keskusta) 3000 €

LähteetMuokkaa

  1. Suomen 100 suurituloisinta 2008 Ilta-Sanomat. 2.11.2009. Viitattu 2.11.2009.
  2. Vuoden 2005 verotilastot
  3. Veljekset Laakkosen autoliikehistoria 1960–2000 Laakkonen. Viitattu 26.10.2010.
  4. Pohjois-Karjalan Kirjapaino Oyj:n pörssitiedote 20.3.2009
  5. Vaalirahoitusvalvonta: Vaalirahailmoitukset vaaleittain vaalirahoitusvalvonta.fi. Viitattu 10. huhtikuuta 2019. Suomi