Yrjö Kivenoja
Yrjö Efraim Kivenoja (25. toukokuuta 1880 Kuopio – 3. heinäkuuta 1948 Vehkalahti) oli suomalainen pappi, opettaja ja kokoomuksen ja IKL:n poliitikko. Hän oli kansanedustajana vuodet 1933–1936.[1]
Poliitikko muokkaa
Kivenoja oli presidentin valitsijamies vaalissa 1931 (Svinhufvudin). Hän oli Kokoomuksen Haminan piirin puheenjohtaja. Hänet valittiin eduskuntaan Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä vuoden 1933 vaaleissa Kokoomuksen listoilta. Vaalien jälkeen Kivenoja kuitenkin liittyi IKL:n eduskuntaryhmään. Hän toimi eduskunnassa työväenasiainvaliokunnassa. Kunnallispolitiikassa hän oli Vehkalahden kunnanvaltuuston jäsenenä vuosina 1931–1936 (1931–1932 kokoomuksen ja sen jälkeen IKL:n valtuutettu).[1][2][3]
Vuoden 1936 vaaleissa Kivenojaa ei enää valittu eduskuntaan ja äänimäärä 673 oli enää alle kolmanneksen kokoomuksen listoilla saadusta. Seuraavien vaalien 715 ääntä eivät nekään riittäneet paikkaan.[4]
Työura muokkaa
Kivenoja kouluttautui ylioppilaaksi 1898, sai teologian erotutkinnon 1910 ja suoritti pastoraalitutkinnon 1917. Kivenoja oli vuonna 1905 Pohjois-Karjalan kansanopiston uskonnon ja historian opettajana. Vuosina 1906–1907 hän oli Kotimaa-lehden taloudenhoitajana, alkuun apulaisena. Hänet valittiin lehden perustamisen yhteydessä 1905 sen väliaikaiseen toimikuntaan ja Kustannusyhtiö Kotimaan perustavassa kokouksessa yhtiön johtokuntaan.[1][3]
Kivenoja oli Jaakkimalla ylimääräisenä pappina 1910–1913, jonka jälkeen toimi Varkauden tehtaan saarnaajana ja kansakoulun johtajana vuoteen 1918. Vuosina 1918–1921 hän oli Iisalmella, Sonkajärvellä ja Vieremällä kunnes siirtyi Vehkalahden kappalaiseksi. Tässä työssä hän oli kuolemaansa asti vuoteen 1948. Lisäksi hän oli Haminan suomalaisen yhteiskoulussa vuosina 1923–1929 ja Haminan yhteislyseossa latinan kielen tuntiopettajana.[1]
Kivenoja oli Vehkalahdella paikallisen lestadiolaisen uudenheräyksen johtohenkilöitä ja saarnaaja. Hän lestadiolaistui Jaakkimassa ollessaan.[5][3]
Henkilötietoja muokkaa
Kivenoja oli naimisissa Ester Noposen kanssa. Heidän poikansa, ylioppilas ja reservin vänrikki Kaarlo Yrjö Kalervo Kivenoja (s. 1917), kaatui talvisodassa Säiniöllä tykistökeskityksessä 25. helmikuuta 1940.[6]
Lähteet muokkaa
- Yrjö Kivenoja Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
- Mauri Kinnunen, Herätysliike kahden kulttuurin rajalla. Lestadiolaisuus Karjalassa 1870 – 1939, 2004, ISBN 951-39-1835-1